Aluepolitiikka ei ole kirosana
(VIHREÄ LANKA 26.8.2010)
Aluepoliitiikan nimissä on helppo tehdä typeryyksiä. Ehkä siksi Vihreät muistavat linjauksissaan alleviivata, ettei päätöksiä tule tehdä aluepoliittisin perustein.
Puolueista Keskusta rummuttaa vahvasti aluepolitiikan puolesta. Tuloksena on valitettavan usein ollut tarpeettomia siltarumpuja. Siltikään aluepolitiikka ei ole kirosana.
Aluepoliittisen näkökulman sulkeminen kokonaan pois ei ole sen järkevämpää kuin sen pitäminen päätöksenteon ainoana perusteena. Se, että aluepolitiikan nimissä on tehty typeriäkin ratkaisuja, ei saa estää fiksua aluepolitiikkaa.
Kestävän aluepolitiikan lähtökohtana on alueen omien vahvuuksien ja mahdollisuuksien tukeminen. Vain siten saadaan aikaan pysyviä tuloksia eikä sorruta kannetun kaivoveden ongelmaan.
Aikoinaan merkittävin aluepoliittinen toimi – vaikkei sitä suoranaisesti sellaiseksi ollutkaan tarkoitettu – oli kouluverkon levittäytyminen koko maahan. Myös tänä päivänä koulutus ja siihen liittyvä kehittämis- ja tutkimustoiminta ovat avainasemassa tulevaisuudessa pärjäämisessä. Siksi korkeakoulutus tulee säilyä kaikissa maakunnissa.
Metsäenergian hyödyntämisen, tuulipuistojen ja liikennebiokaasun investointituet ja verohelpotukset ovat paitsi hyvää ilmastopolitiikkaa, myös järkevää aluepoliitiikkaa. Myös uusiutuvaan energiaan liittyvää osaamista tulee keskittää maakuntiin raaka-aineiden äärelle.
Valtion laitoksen siirto maakuntaan on järkevää silloin, kun sillä vahvistetaan alueen osaamista. Siksi hammaslääketieteellisen palauttaminen ja Lääkelaitoksen siirto Kuopioon olivat viisaita päätöksiä.
Samoin olisi tulevan valtakunnallisen metsäkeskuksen sijoittaminen Joensuuhun. Se vahvistaisi Pohjois-Karjalan metsäosaamista. Yhdessä yliopiston, ammattikorkeakoulun, Euroopan metsäinstituutin ja Metlan kanssa olisi mahdollisuus syntyä uudenlaisia kipinöitä.
Siinä missä pääkaupunkiseudulla yksittäinen laitos hukkuu muiden joukkoon, maakunnassa se otetaan omaksi. Yhteistyö alan toimijoiden kesken ja raja-aitojen ylittäminen on helppoa, kun ihmiset tuntevat toisensa. Erilaiset rajapinnat tarjoavat hedelmällisen alustan uusille ideoille.
Typerää alueellistamista on siirtää valtion laitos alueelle, jossa ei ole muita alan toimijoita ja osaamista. Se on sitä kaivoveden kantamista.
Valtio vähentää väkeä ja uusien työpaikkojen perustaminen yhtään minnekään on epärealistista. Yhtenä aluepolitiikan keinona valtion tulisi irtisanoa väkeään suhteellisesti vähemmän maakunnissa.
Krista Mikkonen
Kirjoittaja on pitkän linjan vihreä paikallispolitiikko susirajan takaa ja pohjoiskarjalainen eduskuntavaaliehdokas.