Yksi maksukatto sosiaali- ja terveysmaksuihin

Hallitus on ilmoittanut nostavansa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen enimmäismääriä ensi vuonna 30 prosenttia. Tämä on jälleen yksi huono päätös niiden monien joukossa, jotka osuvat kipeimmin heikompiosaisiin – sairaisiin, vammaisiin ja vanhuksiin. Asiakasmaksujen noston lisäksi nostaa lääkekorvausten ja matkakorvausten omavastuuta ja poistaa keliakiakorvauksen kokonaan. Eläkeläisten siirtämisestä eläkeläistenasumistuen piiristä yleiseen asumistukeen hallitus joutui opposition vaatimuksesta perääntymään. Se olisi merkinnyt rajua pudotusta suurelle osalla pienituloisimmista eläkeläisistä. Eläkeläisten asumistuki säilyy, mutta siihen ei tehdä indeksikorotuksia.

Kaikki nämä heikennykset koskevat rajuimmin jo valmiiksi pienituloisimpia. Ne myös kasautuvat usein samoille henkilöille, sillä köyhyys ja sairaus kulkevat monesti käsi kädessä. Perhe- ja perusturvaministeri Juha Rehula (kesk.) on myöntänyt itse, että asiakasmaksujen korottaminen kasvattaa toimeentulotuen tarpeessa olevien ihmisten määrää. Hallitus siis tietää hyvin, että sen tekemät päätökset lisäävät köyhyyttä ja ihmisten välistä eriarvoisuutta. Siitä huolimatta hallitus puskee niitä eteenpäin.

Ministeri Rehula puolusteli päätöstä sillä, että kunnat voivat itse päättää, ottavatko ne korkeammat maksut käyttöön. Todellisuudessa rahat on usein loppu kunnissakin, joten käytännössä asiakasmaksut ovat lähes kaikkialla enimmäismäärän suuruisia.

Asiakasmaksujen noustessa yhä useampi pienituloinen joutuu rahojen ollessa loppu valitsemaan syömisen ja lääkärikäynnin välillä. Tai ostaako lääkkeitä vai ruokaa. Silloin valinta usein kallistuu ruoan puolelle. Kun hoitoon ei mennä ajoissa, sairaus pitkittyy ja pahenee. Lopulta joudutaan käyttämään kalliimpia erikoissairaanhoidon palveluita. Siten asiakasmaksujen nosto ei edes tuota niitä säästöjä, joita hallitus laskelmoi siitä saavansa.

Asiakasmaksuille on käytössä monia eri kulukattojärjestelmiä. Erityyppisille maksuille, kuten lääkkeille, hoitokuluille ja matkakuluille, on määritelty erilliset maksukatot. Monista eri maksuista muodostuu kuitenkin yhteen laskettuna äkkiä pitkä penni, vaikkei mikään yksittäinen kulukatto vielä tulisikaan vastaan. Olisi oikeudenmukaisempaa, jos meillä olisi yksi yhteinen tuloihin sidottu vuotuinen maksukatto lääke- ja matkakustannuksille sekä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuille. Näin kenellekään ei kertyisi kohtuuttomia kuluja sairastumisesta ja saataisiin torjuttua liian suuren maksutaakan kohdistuminen kaikkein köyhimmille.

Yhteisen maksukaton käyttöönottoa on vaikeuttanut se, että sosiaali- ja terveyspalveluita rahoitetaan montaa eri kanavaa pitkin. Järjestelmä ei toimi yhdessä. Sote-uudistuksen  myötä  perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito siirtyvät kaikki samaan järjestelmään. Samassa yhteydessä tulee ottaa käyttöön lääke-, matka- ja asiakasmaksujen yhteinen maksukatto.