Yhteiskunnan eriarvoistuminen ei ole hyväksi kenellekään

Viime päivinä keskustelu tuloeroista ja niiden kasvusta on ryöpsähtänyt. Kuten tavallista, väittely on lipsahtanut nopeasti sivuraiteille. On syytä palauttaa keskustelu tietoon perustuvaksi.

 

Tuloerojen kasvun kritisoimisessa ei ole kyse siitä, saako tai pitääkö tuloeroja olla, vaan siitä, kuinka suuret tuloerot ovat reiluja ja yhteiskunnan kannalta hyväksi. Muun muassa IMF:n tutkimukset osoittavat, että liian suuret tuloerot ovat haitallisia sekä yhteiskunnan vakaudelle että talouskasvulle.

 

Edellisistä hallituksista poiketen Sipilän hallituksen tavoitteena ei ole ollut tuloerojen kaventaminen. Se on näkynyt päätöksenteossa. Pienituloisten etuuksia on leikattu ja verohelpotuksista ovat hyötyneet eniten hyvätuloiset.

 

Muun muassa ekonomisti Olli Kärkkäinen ennustaa tuloerojen kasvavan tällä vaalikaudella sekä talouspolitiikan että muiden muutosten johdosta. Kasvu ei ole tällä hetkellä läheskään yhtä nopeaa kuin 90-luvulla. Kyse on kuitenkin politiikan suunnasta.

 

Tämänhetkinen kehitys osoittaa, etteivät tuloerot kapene, ellei niitä tietoisesti kavenneta. On varmistettava, ettei tuloerojen kasvusta tule pitkän aikavälin kehityssuunta.

 

Tuloerot eivät ole sama asia kuin eriarvoistuminen, mutta ne ovat eriarvoistumisen suorin ja tärkein mittari. Koulutuksen periytyvyys, asuinalueiden eriytyminen ja köyhyyden lisääntyminen ovat yhteydessä tuloerojen kasvuun.

 

Seurauksena Suomessa on yhä enemmän lapsiperheitä, sairaita, ikäihmisiä, vammaisia, opiskelijoita ja muita pienituloisia, joiden elämä on jokapäiväistä selviytymistaistelua. Köyhyysrajan alapuolella elävien määrä ja lapsiperheköyhyys ovat tutkimusten mukaan kasvussa.

 

Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys erilaisten kotitaustojen ja tulevan koulupolun tasoittamiseksi on tutkitusti suuri. Tästä huolimatta hallitus suurensi päivähoidon ryhmäkokoja ja rajasi lasten oikeutta päivähoitoon.

 

Etuuksien leikkaukset osuvat usein samoihin ihmisiin. Pienituloisimmat sairastavat eniten, mutta pääsevät hoitoon heikoiten. Hallituksen leikkaukset lääke- ja sairauskorvauksiin sekä omavastuuosuuden ja asiakasmaksujen korotuksen ovat ajaneet monen tilanteeseen, jossa pitää valita, hoidattaako sairautensa vai ostaako rahoilla ruokaa.

 

Leipäjonot ovat pidentyneet, ja monen työssäkäyvänkin on turvauduttava niihin. Useat ikäihmiset joutuvat elämään viimeiset vuotensa äärimmäisessä niukkuudessa.

 

Vihreiden mielestä tämä suunta on käännettävä. Siksi olemme mukana eriarvoistumista koskevassa välikysymyksessä.

 

Kolumni on julkaistu Savon Sanomissa 29.11.2017 ja Karjalaisessa 30.11.2017