Wanha kaupunki osaksi kansallista kaupunkipuistoa

(Joensuun Wanhan kaupungin päivän 9.8.2014 avajaistervehdys)

Wanhan kaupungin päivää vietetään nyt kymmenettä kertaa. Kun päiviä vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2005, olivat nämä puutalot vielä virastokäytössä. Wanhan kaupungin päivän avulla haluttiin kutsua kaupunkilaisia käymään tänne sisäpihalle, jotta ihmiset löytäisivät nämä talot ja huomaisivat, kuinka keskellä kaupunkia löytyy pala historiaa.

Muistan olleeni itse tuolloin ensimmäisessä wanhan kaupungin päivässä pitämässä Joensuun kehitysmaakauppayhdistyksen myyntipöytää. Kuhina ei ollut lainkaan näin suuri kuin tänään. Mutta ajatus vanhojen puutalojen merkityksestä ja halusta saada tämä kortteli kaikille avoimeen käyttöön levisi taas hitusen eteenpäin.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Suuri kiitos kuuluu Taito Pohjois-Karjalalle, joka sinnikkäästi ajoi läpi ajatuksen siitä, että näissä taloissa olisi virastojen sijaan toimintaaja ne olisivat kaikille avoimia. Ensin avautuivat Mustosen ja Parviaisen talon ovet, sitten on saatu myös Surakan piha eläväksi. Monet paikalliset kädentaitoyritykset ovat löytäneet paikkansa wanhasta kaupungista. Ja kävijät voivat tuotteiden lisäksi tavata myös tekijöitä. Näyttelyt, avoin perhetoiminta ja ravintolat tuovat ihmisiä paikalle. Koko korttelista on muodostunut kaupunkilaisten yhteinen piha ja olohuone, jonka myös matkailijat ovat löytäneet ja jota joensuulaiset ylpeänä esittelevät vierailleen.

* * *

Monessa kaupungissa vanhojen rakennusten suojelukysymykset ovat aiheuttaneet laajoja kiistoja. Eikä tämä ei ole vierasta Joensuussakaan. Tämän korttelin osalta Mustosen talon ja Parviaisen talon kohdalla rakennussuojelupäätökset ovat vanhaa perua. Sen sijaan tämänkin korttelin kohdalla on peistä väännetty niin Piiroisten talon kuin Surakan rakennustenkin suojelusta.

Keskusta-alueen osalta tehtiin pitkään osayleiskaavaa, joka valmistui vuoden 2012 lopussa. Sillä määritetään koko keskustan alueen tulevaisuuden käyttö. Siinä ratkaistiin myös rakennussuojelukysymykset. Tuon viereisen korttelin puutalojen suojelusta oli nousta suurempikin kiista. Aivan loppumetreillä lautakunnasta tuli päätös, ettei Torikadun rakennuksia kahtatoista eli wanhaa kulmaa ja kymppiä pitäisikään suojella. Onneksi kaupunginhallitus oikaisi tuon päätöksen nopeasti ja eikä valtuustossakaan soraääniä suojelua vastaan juurikaan ollut. Näin saamme tuon viereisen korttelinkin säästettyä tuleville joensuulaisille osana wanhaa Joensuuta.

Vaikka korttelin sisäosiin tullaan sallimaan uutta rakentamista, niin vanhat rakennukset säilyvät ja uusi rakennetaan siihen sopivasti, jolloin kaupunkikuvassa näkyvät historian eri kerrokset.

Mutta kuten te kaikki varmasti muistatte, yksi iso rakennussuojelukiista kaavaprosessiin liittyi. Se koski Wanhan Jokelan suojelua. Olen edelleen pettynyt siitä historiaa ymmärtämättömästä päätoksestä, jonka valtuuston enemmistö teki, kun se ei suojellut Jokelaa. Luulen, että päätöstä vielä harmitellaan monta kertaa jälkeenpäin.

Jokelan ympärille muotoutunut laaja kansanliike osoitti sen, että vanhat rakennukset ja niiden luoma miljöö ovat kaupunkilaisille tärkeitä ja merkityksellisiä. Historiaa ei voi noin vain siirtää uuteen paikkaan. Ei, vaikka jotkut näin kuvittelevat ja ajattelevat uusvanhan voivan korvata vanhan rakennuksen. Karkein esimerkki tästä on joihinkin uusiin kauppakeskuksiin rakennetut osastot, jotka imitoivat vanhoja rakennuksia ja niitä markkinoidaan ”vanhoina kaupunkeina”.

Onneksi kuitenkin aitoa vanhaa miljöötä arvostavia on yhä enemmän. Voi nimittäin olla, että jos keskusta-alueen rakennussuojelupäätökset olisi tehty vuosikymmen tai kaksi sitten, niin lopputulos vanhojen puutalojen suojelunkaan osalta ei olisi ollut niin kattava kuin nyt.

Ei ole pitkä aika siitä, kun vallalla oli käsitys, että näiden kortteleiden puutalot ovat huonoja ja ränsistyneitä, purkuun joutavia. Ja toisaalta ihan aiheesta vanhojen rakennusten ystävät epäilivät, että niiden on ihan tahallaan annettu ränsistyä, jotta siitä saataisiin perustelut niiden purkamiselle. Onneksi tuosta ajasta asenteet ovat muuttuneet, vanhojen talojen arvo on ymmärretty ja useimmat rakennukset ovat nyt suojeltuja ja omistajan on niistä huolehdittava.

Rakennussuojelukiistoista tiedetään, että ajan kuluessa koskaan ei ole jälkikäteen harmiteltu sitä, että on päätetty suojelulla jokin vanha rakennus. Sen sijaan on lukemattomia tapauksia, jossa on jälkikäteen kaduttu sitä, että rakennusta ei ole suojeltu ja se on menetetty.

* * *

Kun muistelen tuota ensimmäistä wanhan kaupungin päivää kymmenen vuotta sitten ja peilaan sitä tähän päivään, niin voi hyvillä mielin todeta, että tuon ensimmäisen wanhan kaupungin päivän tavoite on saavutettu. Kaupunkilaiset ovat löytäneet vanhojen talojen korttelin, se on tullut tutuksi laajalle joukolle kaupunkilaisia, sen merkitys on tunnustettu ja haave sen saamiseksi yhteiseen käyttöön on toteutunut. Siitä on tullut elävä osa kaupunkia. Se on vaatinut ihmisiä, jotka ovat uskoneet ideaan ja ovat olleet valmiita puskemaan sitä eteenpäin.On hienoa, että tällaisia ihmisiä on kaupungistamme löytynyt. Suuri kiitos siitä.

Menneen lisäksi haluan katsoa myös tulevaisuuteen.

Nyt kun alueen kaavoitus on saatu ajan tasalla, tulisi määrätietoisesti kehittää koko aluetta laajana kokonaisuutena. Nämä Joensuun vanhojen rakennusten korttelit muodostavat kaupungin sydämen, wanhan kaupungin ytimen. Alue jatkuu myös Rantakadun myötä Tullihuoneelle, Vanhalle Pakkakamarille ja Olsonnin talolle. Toiseen suuntaan on puistoa ja upea historiallinen kaupungintalo. Ja edelleen omaa aikakauttansa hienosti edustava Piimälinna. Joki ylitettäessä tulevat Ilosaari Karjalantaloineen ja Pielisjoenlinnoineen. Ja sen jälkeen rautatieasema-alueen vanhat puutalot ja makasiinirakennuksestakin vielä rippeet.

Minusta nämä kaikki pitäisi niputtaa yhteen ja jatkaa vielä jokivartta puistojen kautta aina joen suulle Hasaniemeen ja sieltä rantaa pitkin satama-alueen ohi Linnunlahden ja Vainoniemen kartanoille asti. Tämä kokonaisuus sopisi erinomaisesti kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Kansallisella kaupunkipuistolla tarkoitetaan kaupunkiympäristössä sijaitsevaa arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden laaja kokonaisuutta. Nämä kriteerit täyttyvät meillä helposti.

Kansallisen kaupunkipuiston status antaisi entistä enemmän voimaa alueen kehittämiseen ja arvostukseen. Se myös velvoittaisi kaupunkia sitotumaan alueen säilyttämiseen ja hoitamiseen niin, että alueen kulttuuri-, luonto- ja virkistysarvot säilyvät.

* * *

Tänä wanhan kaupungin päivänä Joensuun wanha kaupunki, kaupungin sydän, sykkii voimallisesti. Nautitaan sen sykkeestä, täällä esillä olevien kädentaitajien osaamisesta, erilaisista herkuista sekä mielenkiintoisesta ohjelmasta, jossa saamme maistiaisia myös kaupungin tulevista tapahtumista.

Kiitokset Taitokorttelin ja Surakan pihan yrittäjille ja muille toimijoille, kaikille paikalla oleville myynti- ja esittelypisteiden pitäjille, että te mahdollistatte meille tämän sukelluksen vanhan kaupungin tunnelmaan. Nauttikaamme siitä.