Valtion otettava ohjat käsiinsä Talvivaarassa

“Neljättä kertaa ei tule”, sanoi Talvivaaran kaivosyhtiön toimitusjohtaja Natunen viime marraskuussa, kun kipsisakka-allas vuoti edellisen kerran. Sellainen kuitenkin tuli. Talvivaaran kipsisakka-allas vuotaa taas. Toistaiseksi vuotovedet menevät onneksi suoja-altaaseen. Mutta riittääkö se? Pysyvätkö vedet altaassa? Tuleeko uusia vuotoja?

Talvivaaran tapausta on ollut ahdistavaa seurata. Vakuutteluista huolimatta uusia ongelmia on tullut jatkuvasti, vaikka vanhojakaan vahinkoja ei ole saatu korjattua. Juuri nyt on aika viheltää peli poikki siksi aikaa, kun kaivos saadaan varmuudella sellaiseen kuntoon, että sen toiminta on turvallista ja ympäristölle vaaratonta.

Yhtiö ei ole lupauksista huolimatta kyennyt korjaamaan tilannetta. Enää ei ole aikaa jäädä odottamaan uusia lupauksia. Valtion on otettava ohjat käsiinsä ja tehtävä kaikki tarvittavat toimet lisävahinkojen estämiseksi – ja sitten lähetettävä lasku yhtiölle maksettavaksi.

Talvivaaran malmivarat ovat merkittävät. Jos kaivostoimintaa tulevaisuudessa voidaan turvallisesti jatkaa, niin rahaa laskun maksamiseen pitäisi olla. Jos sitä ei ole, niin sitten ulosmitataan se, mikä ulosmitattavissa on. Loput on otettava veronmaksajien taskusta. Niinhän siinä joka tapauksessa tulisi lopulta käymään, jos tilanne vain pahenee. Siksi on parempi toimia nyt kuin odotella lisäongelmia ja viivytellä.

Minä en osaa sanoa, mitä tarkkaan ottaen pitäisi tehdä. Suomen luonnonsuojeluliitto ehdotti, että vuotovedet tulisi johtaa avolouhokseen. Uskon, että tästä maasta löytyy asiantuntemusta ja sitä on nyt syytä käyttää. Ja jos ei löydy, niin haetaan sitä maailmalta. Suomalaisten kaivostoimijoiden suurista puheista huolimatta monet ulkomaiset yhtiöt ovat tänä päivänä hoitaneet ympäristöasiansa paremmin.

Osallistuin taannoin Pohjois-Karjalan kaivoksia käsittelevään paneeliin. Siellä kaivostoiminnan edistäjät ja me epäilijät olimme yhtä mieltä siitä, että Talvivaaran tapauksesta tulee ottaa opiksi ja sen luoma varjo koko kaivosalan ylle on synkkä. Kaivosalan lanseeraaman “Vihreän kaivostoiminnan” (green mining) uskottavuus karkaa sitä kauemmaksi mitä pidempään Talvivaaran nykytouhu jatkuu.

Luonnonvarojen hyödyntämisen uusi tuleminen, ns. luonnonvarojen uusi aika,  vaatii uutta asennetta. Siinä ympäristöhaittojen minimointi on toiminnan todellisuutta, ei vain sanoja paperilla ja hurskaita lupauksia.