Vallan käyttäjät
(KUNTALIITON UUTISKIRJE HELMIKUUSSA 2010)
Valtuusto on kunnan ylin päättävä elin. Me valtuutetut olemme siis kunnan suurimpia vallankäyttäjiä – ainakin periaatteessa. Aina se ei siltä tunnu.
Kunnallinen päätöksenteko on pitkäkestoinen prosessi. Mitä pidempään asia on valmistelussa edennyt, sen hankalampaa siihen on enää vaikuttaa. Valtuustossa päätös saa yleensä vain lopullisen siunauksensa, varsinainen vaikuttaminen on pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Mieluiten jo asian ollessa viranhaltijavalmistelussa tai viimeistään lautakuntakäsittelyssä.
Olen välillä miettinyt, kuinka moni valtuustopäätös mahdetaan tehdä ”vahingossa”. Näin silloin, kun lautakunnan jäsenillä ei ole ollut kunnolla aikaa perehtyä johonkin asiaan ja se on mennyt ilman sen suurempia keskusteluja esittelyn mukaisesti eteenpäin. Hallituksessa asia on edennyt yhtälailla sutjakkaasti, kun lautakuntakäsittelykin on todettu yksimieliseksi. Valtuustossa aiemmissa käsittelyissä mukana olleet eivät oikein kehtaa poiketa linjastaan. Eivät, vaikka valtuustokäsittelyssä joku asialle omistautunut valtuutettu esittäisi hyväkin vastaesityksen pätevästi perustellen . Valtuustoryhmienkin on vaikea enää muuttaa mieltään, kun sen edustajat aiemmissa käsittelyissä eivät muutoksia ehdottaneet. Niinpä hyvinkin perusteltu muutosesitys saattaa jäädä ilman suurempaa kannatusta vaikuttamisen väärästä ajoituksesta johtuen.
Toivoisin kunnalliseen päätöksentekoprosessiin lisää avoimuutta ja asioiden yhteistä valmistelua jo varhaisemmassa vaiheessa. Erilaiset iltakoulut, valtuustoryhmien yhteiset kokouksen ja isojen asioiden ennakkoesittelyt ovat hyviä keinoja lisätä valtuutettujen vaikuttamismahdollisuuksia. Kun asiaa esitellään valmisteluvaiheessa ja siihen pääsee vaikuttamaan jo evästyskeskusteluissa, muodostuu itse päätösprosessista sujuvampi ja päättäjät sitoutuvat päätökseen.
Vanhan letkauksen mukaan luottamushenkilön tärkein tehtävä on luottaa. Itse näen asian myös toisinpäin. Luottamushenkilöön tulee luottaa. Me luottamushenkilöt olemme valmiit kantamaan vastuumme myös vaikeiden päätösten edessä. Etenkin kun niiden valmistelu tehdään reilusti ottaen päättäjät mukaan keskusteluihin jo varhaisessa vaiheessa. Liian usein vaikeat päätökset yritetään tuoda vaivihkaa varajäsenisiin kesävaltuustoihin. Tai ne kirjataan tiedoksi merkittäviin taustaselvityksiin, joihin sitten nojataan jatkovalmistelussa ikään kuin periaatelinjauksina.
Politiikassa mukana olevia syytetään usein vallan tavoittelusta. Vallan tavoittelua ja sen käyttöä pidetään jotenkin huonona asiana, mitä kunniallisen ihmisen ei tulisi tehdä. Monet luottamushenkilötkin usein arastelevat vallasta puhumista. ”Ei tässä ole tarkoitus valtaa käyttää, ihan vaan yhteisiä asioita hoitaa…”
Kunnallisessa päätöksenteossakin on kuitenkin kyse vallankäytöstä. Me kaikki olemme aikoinamme asettuneet kunnallisvaaleissa ehdokkaaksi päästäksemme päättämään oman kotikuntamme asioista ja vaikuttamaan sen toimintaan. Kun äänestäjämme ovat meidät valinneet, ovat he halunneet, että juuri me olemme asioista päättämässä. Ottakaamme siis meille annettu valta aktiiviseen käyttöön.