Välikysymys eriarvoistumisesta

Arvoisa puhemies,

 

Olemme vuosikymmenten saatossa rakentaneet Suomesta maan, jossa tuloerot ovat pienet ja kaikilla lapsilla ja nuorilla on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja luoda tulevaisuuttaan taustastaan riippumatta. Olemme huolehtineet jokaisesta, joka tarvitsee apua ja jonka omat voimat ehtyvät.

 

Se on arvokas perintö, josta on pidettävä huolta.

 

Valitettavasti nyt on merkkejä siitä, että tuo perintö on murenemassa.

 

Eriarvoisuuden vähentäminen ei ole ollut keskiössä Sipilän hallituksen päätöksenteossa. Pienituloisten etuuksia leikataan ja verohelpotuksista hyötyvät eniten hyvätuloiset.

 

Seurauksena Suomessa on kasvava joukko niitä, jotka joutuvat pinnistelemään päivästä toiseen. Lapsiperheitä, sairaita, ikäihmisiä, vammaisia, opiskelijoita ja muita pienituloisia, joiden elämä on jokapäiväistä selviytymistaistelua. Köyhyysrajan alapuolella elävien määrä ja lapsiperheköyhyys ovat tutkimusten mukaan kasvussa. Yli 50 000 lapsiperhettä saa toimeentulotukea.

 

Etuuksien leikkaukset ovat osuneet usein samoihin ihmisiin. Pienituloisimmat sairastavat eniten, mutta pääsevät hoitoon heikoiten. Leikkaukset lääke- ja sairauskorvauksiin sekä omavastuuosuuden ja asiakasmaksujen korotuksen ovat ajaneet monen tilanteeseen, jossa pitää valita, hoidattaako sairautensa vai ostaako rahoilla ruokaa. Sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksuja meni viime vuonna ennätysmäärä ulosottoon.

 

Leipäjonot ovat pidentyneet, ja monen työssäkäyvänkin on turvauduttava niihin. Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa leipäjonoissa viikoittain.

 

Monet tämän maan rakentaneet ikäihmiset joutuvat viimeiset vuotensa elämään äärimmäisessä niukkuudessa. Kaikilla ei ole varaa hoidattaa sairauksiaan. Monen sosiaalinen elämä on kutistunut, koska heillä ei ole varaa käyttää julkista liikennettä. Usea vanhus joutuu tinkimään ruuastaankin.

 

Viime kaudelle hallitus piti huolta siitä, että leikkauksista huolimatta kaikkein pienituloisimpien etuuksia ei leikattu, päinvastoin korotettiin perusturvaa sadalla eurolla.

 

Köyhyys ei kannusta, se lannistaa. Moni köyhyyteen pudonnut ei enää onnistu ponnistamaan takaisin ylös. Siksi on varmistettava, ettei tuloerojen kasvusta tule pitkän aikavälin kehityssuunta.

 

Siksi Vihreiden vaihtoehtobudjetissa pienituloisten verotusta kevennetään ja osinkojen verotusta kiristetään. Köyhyyden torjuntaan panostetaan yhteensä 650 miljoonaa.

 

Arvoisa puhemies,

 

Köyhyystutkijat ovat todenneet, että suomalainen eriarvoisuus alkaa rakentua jo aikaisin.

 

Tilastot osoittavat, että esimerkiksi koulutus periytyy: lääkärin ja tuomarin lapsesta tulee lääkäri tai tuomari moninkertaisella varmuudella hitsarin tai työttömän lapseen verrattuna.

 

Eriarvoistuminen alkaa jo ennen koulua. Tutkimuksista käy ilmi, että jo ensimmäiseen luokkaan mennessä sanavarastoissa voi olla valtavia eroja. Perheet, joissa on korkea koulutuksellisen ja kulttuurisen pääoman taso kykenevät siirtämään lapsilleen sellaisia arvoja ja kykyjä, jotka vievät heitä nopeammin eteenpäin eikä koulu pysty pitämään heikommista taustoista tulevia enää vastaavalla tavalla mukana.

 

Näitä perhetaustoista tulevia eroja voidaan tehokkaasti tasoittaa laadukkaan varhaiskasvatuksen avulla. Kuitenkin hallitus on heikentänyt varhaiskasvatusta kasvattamalla päivähoidon ryhmäkokoja. Se on myös vähentänyt työttömien lasten oikeutta saada varhaiskasvatusta. Siis  juuri niiltä, jotka hyötyisivät siitä kaikkein eniten.

 

Fiksut kunnat, joilla on ollut varaa, ovat peruneet näitä leikkauksia. Se on oikein. Samalla se johtaa tilanteeseen, jossa lapsen menestyksen eväät riippuvat entistä enemmän siitä, mihin kuntaa hän sattuu syntymään.

 

Rajut leikkaukset koulutuksesta ovat johtaneet siihen, että peruskoulu ei pysty enää kuromaan kotitaustan aiheuttamia eroja kiinni, vaikka se on aina ollut suomalaisen koulutuspolitiikan ydintavoitteita. Kouluissa on puute aikuisista, eikä isoissa ryhmissä opiskelu onnistu kaikilta.

 

Liian moni nuori joutuu päättämään peruskoulun vajavaisin taidoin, mikä katkaisee heidän opinpolkunsa ja uhkaa syrjäyttää kokonaan yhteiskunnasta.

 

Erot koulujen kesken ovat kasvaneet. Toiset ovat pystyneet korvaamaan hallituksen tekemiä leikkauksia, toiset eivät. Kotikunnasta riippuen suomalaiset oppilaat saavat eri määrän opetusta, ero voi olla peruskoulun aikana jopa puoli. Samoin oppilaiden saaman tuen määrä vaihtelee kunnittain.

 

Arvoisa puhemies,

 

Suomalaista köyhyyttä tutkittaessa on todettu, että Köyhyys on osattomuuden kokemusta, mahdollisuuksien ja toivon puutetta. Kokemusta siitä, että jää paitsi sekä materiasta että henkisistä asioista.

 

Kun joutuu elämään päivästä toiseen miettien, mistä saada ruokaa tai lapsilleen harrastusrahat, elämä etenee juurikin sen päivän kerrallaan. Tai kuukauden kerrallaan, kun joutuu jännittämään, että  tulevatko ne toimeentulotukirahat tai työmarkkinatuki ajallaan. Se on sitä näköalattomuutta ja vaihtoehdottomuutta.

 

Köyhyyden voi kuulla siinä, minkä ihminen unelmoi itselleen mahdolliseksi.

 

Huolestuttavaa onkin, että yhä useammat lapsemme ja nuortemme eivät enää näe itselleen mahdolliseksi kouluttautua haluaamansa ammattiin.

 

Sillä Yhä useammalle nuorelle koulutuspolku uhkaa katketa vähävaraisuuteen.

 

Toinen aste ei ole aidosti maksuton. Parturi-kampaajatutkinnon työvälinepaketin hinta on noin 800–1000 euroa, ja lukiokirjat voivat maksaa jopa 2 600 euroa. Monelle ammattiin opiskelun vaatimien välineiden ja lukiokirjojen kalleus tulee yllätyksenä.

 

Opintotuen raju leikkaus johtaa siihen, että moni nuori joutuu jättämään opinnot kesken siksi, ettei ole varaa opiskella. Erityisesti pienituloisten yksinhuoltajaperheiden lapset ovat vaarassa pudota pois opinpolulta.

 

Arvoisa puhemies,

 

Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistuminen ei ole automaatio, vaan riippuu poliittisista päätöksistä. Emme voi vain katsoa vierestä, kun yhteiskuntamme heikoimpia työnnetään yli laidan.

 

Tällaista kehitystä ei pidä sallia.

 

Vihreiden valinta on toisenlainen kuin hallituksen. Se torjuu köyhyyttä ja huolehtii koulutuksen hyvästä perustasta. Se tehdään samoilla kokonaisresursseilla kuin hallituksen.

 

Kyse ei siis ole rahasta, kyse on arvoista. Satavuotiaassa Suomessa on varmistettava, että kaikki pysyvät samassa veneessä ja uskaltavat unelmoida paremmasta tulevaisuudesta.

 

Lyhennetty versio puheesta on pidetty eduskunnan täysistunnossa 7.12.2017 keskustelussa eriarvoistumisesta tehdystä välikysymyksestä