Ruotsi tai venäjä – annetaan itäsuomalaisten valita itse

Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) torjui kahdeksan itäsuomalaisen kunnan anomuksen kokeilusta, jossa näiden kuntien peruskouluissa olisi voinut pakollisen ruotsin opiskelun sijaan opiskella venäjää. Tohmajärven kunta on toivonut lupaa vastaavaan kokeiluun aikaisemminkin. Silloinen opetusministeriltä Henna Virkkuselta (kok.) ei lupaa irronnut.

Peruskoulussa pitää opiskella kahta kieltä äidinkielen lisäksi. Se on hyvä ja riittävä määrä pakollisia kieliopiskeluja, sillä kaikilla ei ole kielipäätä. Niille, joilla sitä on, tulee tarjota mahdollisuus useampaankin kieleen.

Alueiden tulisi nojata omiin vahvuuksiinsa. Itä-Suomessa yksi vahvuuksista on Venäjän läheisyys. Sen hyödyntämisessä kielen osaaminen on avainasemassa. Venäjän kieli on arkea itäisessä osassa Suomea niin venäläisten maahanmuuttajien kuin matkailijoiden suuren ja alati kasvavan määrän myötä. Venäläiset matkaajat luovat merkittävän määrän matkailupalveluiden ja kaupan työpaikkoja Itä-Suomeen.

Kielen opiskelu on osalla peruskoululaisista tervanjuontia. Erityisesti se on sitä, jos kokee ettei kielellä ole käyttöä. Venäjän osalta jokainen itäsuomalainen voi arjessaan todeta sen tarpeellisuuden.

Laajempi venäjän kielen opiskelu mahdollistaisi arjen kanssakäymisen rajan yli. Sen myötä ruohonjuuritason yhteydet rajan yli vahvistuisivat. Maassamme olevasta suuresta venäläistaustaisten joukosta onneksi löytyy työntekijöitä venäjän ja suomen kieltä vaativiin työtehtäviin. Se ei kuitenkaan riitä, vaan toistemme kulttuurien ymmärtämiseksi tarvitaan enemmän kohtaamisia suomalaisten ja venäläisten kanssa. Se vaatii suomalaisilta enemmän venäjän osaamista. Uskon, että esim. Johan Bäckmanin kaltaiset yhden miehen sooloilut venäläisessä mediassa vältettäisiin, jos suomalaisille olisi laajemmin yhteyksiä Venäjälle ja lausuntoja voisi kysellä yhden miehen sijaan useammalta henkilöltä.

En halua poistaa ruotsin kielen erityisasemaa Suomessa ja kannatan vaatimusta virkamiesruotsista. Sivumennen sanoen on kyllä todettava, että kielitaidon osaamista virkamiesruotsin läpäiseminen ei kyllä takaa. Mutta toki se kertoo pohjasta, jonka päälle voi sitten käytännön työssä todellisen ruotsin kielen osaamisen rakentaa. Suomenruotsalaisuuden merkityksen voi tunnustaa muutoinkin kuin velvoittamalla jok’ikisen peruskoululaisen opettelemaan ruotsia. Tärkeämpää olisi opettaa kaikille kulttuuria ja historiaa, mikä suomenruotsalaisuuteen liittyy. Sitä kautta oppii paremmin ymmärtämään maamme kaksikielisyyden ainutlaatuisuuden kuin ruotsin sanojen sukuja pänttäämällä.

Vaikka itäsuomalaiset peruskoululaiset saisivat valita ruotsin ja venäjän väliltä, niin molemmille kielille löytyisi lukijansa. Venäjä ei ole tunnettu erityisen helppona kielenä. Ja toki ne, jotka tietävät jo peruskoulussa suuntaavansa korkeakouluopintoihin varmistaisivat ruotsin oppimisen valitsemalla sen jo varhain. Itä-Suomessa ruotsin kielen pitäisi olla pakollinen lukiossa, jotta ovet myös virkamiesuralle pysyisivät auki.

Koulutustarjontaa suunniteltaessa mietitään aina alueellisia tarpeita. Näin pitäisi tehdä myös peruskoulun kielivalinnoissa. Venäjän kielelle on kiistaton tarve Itä-Suomessa. Opetusministerien tulisi luottaa enemmän paikallistuntemukseen ja sallia itäsuomalaisten kuntien kokeilut. On hankalaa kehittää alueellisia vahvuuksia, jos mahdollisuudet siihen evätään.