Ratkaisut globaaleihin haasteisiin löytyvät läheltä

Vuodesta 2020 jää päällimmäisenä mieleen koronaviruspandemia. Virus on osoittanut konkreettisesti, kuinka keskinäisriippuvaisessa maailmassa elämme ja kuinka luontokriisin seuraukset tulevat arkitodeksi.

Tutkijat ovat varoittaneet covid-19-kaltaisen viruspandemian mahdollisuudesta jo jonkin aikaa luonnontilaisten alueiden huvetessa. Nyt viimeistään on aika ottaa opiksi ja ryhtyä entistä määrätietoisemmin reagoimaan riskeihin jo ennen kuin ne toteutuvat.

Ilmastonmuutosta ja luonnon köyhtymistä ei ole ratkaistu. Silti se, että koronavuoden kauhujen keskelläkin ilmasto- ja ympäristötyö ovat edenneet, antaa toivoa.

Kiina ilmoitti YK:n yleiskokouksessa tähtäävänsä hiilineutraaliuteen 2060. EU:n lisäksi esimerkiksi Japani, Etelä-Korea, Etelä-Afrikka ja Kanada ovat jo sitoutuneet pudottamaan päästönsä enintään metsien ja maatalouden hiilinielua vastaavalle tasolle 2050 mennessä. USA:n tuleva presidentti Joe Biden sitoutui kampanjassaan samaan.

Koronan pysäyttämien talouksien lyhytaikaisiksi jääneet päästövähennykset ovat osoittaneet, ettei ilmastokriisiä ratkota yksin kulutuksen vähentämisellä. Tarvitsemme murroksen kaikilla keskeisillä ihmistoiminnan alueilla: energian tuotannossa, liikkumisessa sekä siinä, mitä syömme ja miten sen tuotamme.

Konkreettiset, määrälliset ilmastotavoitteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi ilmastotyön välineiksi. Ne on valjastettava osaksi politiikkatoimia entistäkin selvemmin. Vastaavia tavoitteita tarvitaan myös kiertotalouden vauhdittamiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi.

Fossiilisista energialähteistä luopuminen ja luontokadon pysäyttämisen ratkaisut vaativat investointeja. Samalla ne avaavat mahdollisuuksia puhtaampaan ja kestävämpään talouteen. Lähiruuan ja puhtaan lähienergian tuotannolla työllistämme ympäristökuorman keventämisen ohessa. Kestävä ja resurssipihi talous on myös tehokas.

Elvytysrahoitus tarjoaa meille tuhannen taalan paikan nopeuttaa tätä työtä. Hallitus onkin päättänyt, että vähintään puolet Suomen kestävän kasvun ohjelman elpymisvaroista ohjataan ilmastotoimiin, eikä millään toimilla saa aiheuttaa merkittävää haittaa ilmastotavoitteen saavuttamiselle.

Koronavuosi on osoittanut, kuinka arvokas luonto meille on. Suomalaiset ovat lisänneet liikkumista lähiluonnossa, ja kansallispuistojen kävijämäärät ovat nousseet uusiin ennätyksiin. Kotimainen ruoka, kotimaan matkailu ja maaseutu ovat kokeneet arvotuksen nousun. Tämä kehitys on pyrittävä vakiinnuttamaan.

Vaikka olemme parantaneet maa- ja metsätalouden käytäntöjä, niin luontokato on silti todellisuutta myös meillä. Ilmaston lämpeneminen lisää vaikeuskerrointa luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä. Vähäiset jäljellä olevat vanhat metsät tulee säästää niistä riippuvaisen lajiston elinympäristöksi ja arvokkaaksi perinnöksi tuleville sukupolville.

Suojelu ei silti yksin riitä. On löydettävä yhä parempia keinoja luonto- ja ympäristöhaittojen vähentämiseksi kaikessa toiminnassa.

Koronakriisin seuraukset eivät ole kohdanneet kaikkia tasapuolisesti, mutta olemme yrittäneet kannatella toisiamme kriisin yli yhdessä. Kiitos siitä kuuluu kaikille.

Näillä vaikean vuoden antamilla eväillä on hyvä lähteä uuteen vuoteen. Rakennetaan ratkaisuja yhdessä, vastakkainasettelujen sijaan. Pidetään huolta omasta maasta ja ollaan osa ratkaisua myös globaalisti. Varmistetaan, että siirtymä on reilu ja ripeä ja ettei murroksissa kenenkään taakka ole kohtuuton.

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnisa 30.12.2020.