Rasismin torjuminen vaatii tekoja

Kuluneen kesän uutisia hallitsivat perussuomalaisten rasistiset kannanotot, niistä seurannut hallituskriisi sekä laaja keskustelu demokratian tilasta ja toisaalta valtaapitävien vastuusta. Opposition välikysymyksen välttääkseen pääministeri Orpo päätti antaa tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa, niin sanotun rasismin vastaisen tiedonannon. Sillä hallitus haluaa vakuuttaa, että ei katso rasismia läpi sormien. 

Hallituksen tiedonannon viesti ja suunta ovat kannatettavia, mutta ne eivät vielä yksin riitä. Sanojen sijaan tarvitaan konkreettisia toimia. Rasismin ja syrjinnän kitkeminen on pitkäjänteistä työtä, johon on sitouduttava ja siihen on varattava riittävästi resursseja.

On tiedonannossa hyvääkin: esimerkiksi vihatekojen ehkäisy eri uskontoryhmiä kohtaan ja holokaustin kieltämisen kriminalisointi. Vainojen uhrien muistopäivän viettäminen kansainvälisen käytännön mukaisesti on hyvä symbolinen ele. Positiivista on myös yhdenvertaisuuden ja syrjinnän vastaisen työn parempi koordinaatio ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-osaamisen vahvistaminen.

Liian moni asiantuntijoiden suosittelemista keinoista jää kuitenkin uupumaan. Esimerkiksi järjestäytyneen rasismin kieltäminen rikoslaissa sekä rasistisen vihapuheen ja maalittamisen kriminalisointi olisivat tarpeen. Opettajien ja poliisien osaamista antirasistisessa työssä ja toimintamalleissa tulisi lisätä, panostaa kotoutumista ja osallisuutta vahvistavaan nuoriso- ja kulttuurityöhön ja säilyttää paperittomien oikeus terveydenhuoltoon.

Rakenteellinen rasismi ja syrjintä vaikeuttaa kouluttautumista, työn saamista ja siinä etenemistä tietyille väestöryhmille. Hallituksella olisi ollut hyvä mahdollisuus esittää konkreettisia keinoja tämän purkamiseksi, mutta ne puuttuvat. Esimerkiksi anonyymi rekrytointi parantaisi yhdenvertaisuutta, kun hakijoita arvioidaan osaamisen, eikä vierasperäisen nimen tai iän perusteella.

Vaan on sanoillakin väliä. Halveksivan ja rasistisen puheen viljely ylimpien vallankäyttäjien suulla johtaa samanlaisen puheen lisääntymiseen arkikäytössä. Tämä on valitettavasti jo nähtävissä. On täysin selvää, että tällaista puhetta ei pidä sallia.

Meidän tulee rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen voi elää turvassa, pelkäämättä syrjintää tai solvauksia. Ihmisiä ei saa asettaa eri asemaan kielen, kulttuurin tai syntyperän perusteella. Jokaisella ihmisellä tulisi taustastaan riippumatta olla samat mahdollisuudet.

Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomien vieraskolumnissa 6.9.2023.