Puheenvuoro Nurmeksen susi-iltaan
Hyvät kuulijat.
Valitettavasti jouduin perumaan osallistumiseni viime hetkillä, sillä eduskuntaryhmän puheenjohtajan velvollisuudet kutsuivat Pasilaan A-talk-ohjelmaan täksi illaksi.
Itse näen, kuten varmasti valtaosa täälläkin olevista, että susi kuuluu Suomen luontoon. Se, että Pohjois-Karjalassa on tilaa susille ja muille suurpedoille on mielestäni upea asia. Samanaikaisesti tiedän, että pedot aiheuttavat toisinaan ongelmia ja myös pelkoa. Ihmisten ja susien yhteiselo on mahdollista. Susien aiheuttamien haittojen minimoimiseksi on tehtävä töitä. Pelkoa ei pidä lietsoa.
On selvää, ettei suden kuulu käydä hakemassa ruokaansa pihasta. On täysin perusteltua lopettaa sellaiset sudet, jotka oleskelevat jatkuvasti pihapiirissä. Ei ole hyvä, että susi tottuu ihmiseen.
Susien kannanhoidollisella metsästyksellä ei saa lisätä ongelmasusien määrää. Susilaumassa vallitsee hierarkia. Jos lauman johtaja ammutaan, johtaa se yleensä lauman hajoamiseen, jolloin yksinäisten susien määrä lisääntyy. Ilman laumaa liikkuvat sudet ovat useimmiten ihmisten kohtaamien ongelmien takana. Ne voivat tulla etsimään saalista pihoista, sillä luontaisten saaliseläinten metsästys on niille hankalampaa kuin laumoille. Lauman johtajien eli niin sanottujen alfayksilöiden lisäksi tutkimukselle tärkeitä pantasusia ei pidä metsästää.
Suden pyyntikiintiö on tälle talvelle 53 yksilöä. Määrä on merkittävä, sillä puhutaan erittäin uhanalaisessa lajista. Pyyntikiintiöstä vähennetään myös muu ihmisen aiheuttama kuolleisuus, mikä on oikein. Sillä se vähentää susien kokonaismäärää yhtälailla. Pohjois-Karjalaan viimeisen viikon aikana on myönnetty jo 12 metsästyslupaa. Kiintiötä ei tulisi jakaa heti kokonaan metsästysluviksi, vaan niitä on syytä jättää jaettavaksi myös myöhemmäksi sekä varata mahdollisten vahikotapausten varalle.
Päätökset niin kannanhoidollisesta metsästyksestä kuin suden suojeluun liittyvistä asioista tulee tehdä tietoon perustuen. Tutkittu tieto on ainoa kestävä pohja, mihin perustaa päätökset ja kanta-arviot. Jos arvaan oikein, niin susien määrä on yksi tänä iltana puhuttavista aiheista. Ihmettelen, miksi tähän tilaisuuteen ei ole pyydetty mukaan Luonnonvarakeskuksen eli Luken väkeä, joka on vastuusta sekä petotutkimuksesta että kanta-arvioista. Kun olin heihin yhteydessä alkuviikossa, eivät he olleet tästä tilaisuudesta kuulleetkaan.
Suomi ja suomalaiset ovat sitoutuneet suden suojeluun. Siksi on koko yhteiskunnan asia huolehtia susien aiheuttamista haitoista. Petokorvausten määrä tulee olla riittävä. Suden aiheuttamat vahingot pitää korvata täysimääräisenä. Petoaitojen tai muiden suojien lisäkustannuksiin pitää saada riittävästi tukea. Jos susien vuoksi syntyy lisäkustannuksia esimerkiksi ylimääräisistä koulukyydityksistä, tulee valtion maksaa ne.
Valtaosa metsästäjistä toimii asiallisesti. Valitettavasti asiassa kuin asiassa pieni joukko voi pilata suuren ryhmän maineen. Suden salametsästäjät ovat päässeet pilaamaan kunniallisten metsästäjien maineen. Toivon, että metsästäjien keskuudessa on nollatoleranssi salametsästäjiin. Lain ottaminen omiin käsiin ei ole kestävä ratkaisu missään asiassa.
Susialueella monet eivät halua käyttää koiria metsästyksessä, koska pelkäävät koiran joutuvan suden suuhun. Koska ihminen on nokkela eläin, on tämän riskin vähentämiseksi kehitetty erilaisia koiria suojaavia liivejä. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että jos tahtoa on, niin keinot keksitään yhteiselon mahdollistamiseksi.
Iso asia on keskinäinen luottamus. Paikalliset reviiriryhmät hyvä keino luottamuksen kasvattamisessa. Varsinais-Suomessa on saatu hyviä kokemuksia suurpetohenkilön palkkaamisesta, mikä on rakentanut keskustelua eri osapuolten välille. Savo-Karjalan Vihreät ovatkin esittäneet suurpetohenkilöä meidänkin alueelle.
Myös yhteiset keskustelutilaisuudet ovat tarpeen. Niiden tarkoituksena tulee aina olla yhteisymmärryksen lisääminen. Valitettavasti tähän on päästy vain harvoin. Toivottavasti kuulumiset tästä illasta ovat erilaiset.
Yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja ratkaisujen löytymiseksi on tärkeää, että erilaiset näkemykset pääsevät esille. Pidänkin erittäin harmillisena sitä, ettei tämän illan tilaisuudessa ole puheenvuoroja käyttämässä luonnonsuojelujärjestöjen edustajia eikä petotutkimuksesta vastaavan Luken edustajia. Harmikseni itsekään en aikomuksista huolimatta päässyt paikalle, mutta toivon, että tällä puheenvuorolla olen pystynyt tuomaan illan keskusteluun omia näkemyksiäni.
Yhteistyöterveisin Krista Mikkonen, kansanedustaja, Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Susi-ilta järjestettiin Nurmes-talolla torstaina 12.1.2017