Puheenvuoro Metsähallitus-lakikeskustelussa
Arvoisa puhemies!
Metsähallitus-laki on herättänyt runsaasti keskustelua, eikä se ole ihme. On kyse kuitenkin siitä, miten hallitaan valtion omistamia metsä-, vesi- ja maa-alueita, meidän yhteistä kansallisomaisuuttamme.
Kun Metsähallitus-lakia lähdettiin tekemään, yhtenä syynä oli se, että voimme EU:n hankintadirektiivin tuomien muutosten jälkeen varmistaa että voimme pitää Metsähallituksen liiketaloustoiminnan omissa käsissämme. Se on hyvä asia, että työpaikat säilyvät täällä. Lain valmisteluu on kuitenkin otettu mukaan paljon muitakin asioita, ja ne ovat ne, jotka kansalaisia huolettavat.
Myös osakeyhtiö huolestuttaa kansalaisia. Olen itse iloinen siitä, että lakiesityksessä on huomioitu lähetekeskustelussa vaadittu kirjaus siitä, että osakeyhtiö on 100-prosenttisesti valtion omistama ja sen myyminen vaatii muutoksia eduskunnassa. Tämä hälventää pahimpia pelkoja. On totta, että olisi varmaan ollut muitakin keinoja varmistaa hankintadirektiivin noudattaminen kuin yhtiöittäminen. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tässä aikataulussa se olisi ollut hankalaa.
Täytyy myös sanoa, että vaikka liikkeellä on väärääkin tietoa ja ehkä aiheettomia pelkoja, niin hallituspuolueet itsekin ovat lain käsittelyprosessissa lietsoneet pelkoa. Kun tämä hallitus alkoi valmistella lakia, julkista kuulemiskierrosta ei haluttu järjestää. Lähetekeskustelu haluttiin käydä eduskunnassa kello 4 aamuyöllä ja ilman, että ministeri oli läsnä. Tämän jälkeenkin hallituspuolueet olisivat edelleen halunneet jatkaa keskustelua ilman, että ministeri oli läsnä. Nämä herättivät kysymyksiä siitä, mikä koira tässä on haudattuna. Lisäksi vielä ihan viime metreillä hallituspuolueet toivat valiokuntaan muutosesityksiä, jotka ovat perustuslain vastaisia.
Tässä kohtaa täytyy antaa tunnustusta ministeri Tiilikaiselle siitä, että hän halusi varmistaa, että lähetekeskustelu lopulta käytiin niin, että hän oli täällä läsnä. Hän ansaitsee tunnustuksen siitäkin, että hän oli tänään kuulemassa keskustelua ja torppasi viime metreillä tuodut, kaikkein hurjimmat muutosesitykset, joita hallituspuolueitten suunnalta tähän lakiin olisi haluttu.
Vielä jää huoli siitä, että esityksessä merkittävästi heikennetään Luontopalveluiden asemaa ja ympäristöministerin ohjausvaltaa, ja että päätösvaltaa liukuu Metsähallituksen hallitukselle ja pääjohtajalle, joita ohjaavat ennen kaikkea talousintressit. Nämä uhkaavat luonnonsuojelun tasoa ja retkeily-, matkailu- ja virkistyskäyttöä. Samalla ovat vaarassa kansalaisten mahdollisuudet nauttia Suomen hienosta luonnosta tulevaisuudessa.
Kolmas tase, josta tänään on paljon puhuttu, on se iso asia, joka tuo lakiesitykseen sekavuutta. Tänä iltanakaan tähän ei ole saatu vastausta, vaikka tästä on paljon puhuttu. Tuntuu siltä, että monet tulkitsevat tätä omalla tavallaan. Se ei oikeastaan ole ihmekään, sillä lakiesityksessä on aika tulkinnanvaraisesti esitetty, mitä tämä tarkoittaa. Kolmannesta taseesta puhutaan lain perusteluissa mutta ei varsinaisesti pykälätekstissä. Sen takia varmaan jokainen tulkitsee sitä vähän niin kuin itse näkee, ja sen takia sanotaan, että mikään ei oikeastaan muutu.
Mutta kuitenkin siellä tapahtuu siirtoja, jotka ihmetyttävät. Miksi Ylä-Lapin virkistysalueet eivät ole kolmannessa taseessa, vaikka on kerrottu, että tämä tase on talouskäytön ja luonnonsuojelukäytön välitase? Eikö niiden pitäisi olla siellä? Miksi siellä eivät ole valtion retkeilyalueet, eivätkö ne juuri ole tämäntyyppisiä alueita?
Toinen asia, mikä on paljon herättänyt huolta, on se, miten saamelaisten asemat ja oikeudet turvataan. Täällä on sanottu, että saamelaisten asema ei muutu, että se jopa voisi vähän parantuakin neuvottelukuntien luomisen myötä. Samanaikaisesti kuitenkin valtava määrä Ylä-Lapin luontaistalousalueista eli porolaitumista siirretään Luontopalveluiden hallinnasta liiketalouspuolelle. Ilman muuta se aiheuttaa saamelaisissa huolta. Juuri tämän takia lakiin olisi pitänyt saada saamelaisten oikeuksien heikentämiskieltopykälä, jolla olisi varmistettu se, että tämä huoli on aiheeton.
Hallituspuolueet ovat perustelleet sitä, että saamelaisten oikeuksien heikentämiskielto puuttuu tästä lakiesityksestä sanomalla, että sitä ei pidä tehdä nyt, koska ILO-sopimusta ei ole ratifioitu. Mutta kuitenkin vastaavat kiellot ovat nyt kirjattuina niin metsälakiin, kaivoslakiin kuin vesilakiin, ja kyllä niiden tässäkin laissa olisi pitänyt olla.
Arvoisa puhemies!
Jos tällä lailla nyt ainoastaan perustettaisiin yhtiö, niin en itse kantaisi tästä niin suurta huolta. Mutta ongelmana on, että yhtiöittämisen mukana lakiin on ujutettu paljon sellaisia kohtia, jotka heikentävät Luontopalveluiden asemaa sekä ympäristöministeriön valtaa. Ne luovat uhkakuvan siitä, miten valtion omistamia metsiä ja maita hallitaan tulevaisuudessa, miten suuressa roolissa ovat talousintressit ja minkälainen painoarvo annetaan muulle metsien hyöty- ja virkistyskäytölle. Tämän takia lakiesitystä on tällaisenaan vaikea kannattaa, ja kannatan edustaja Halmeenpään tekemiä pykälälakimuutoksia. Jos ne saadaan tähän lakiin, niin silloin tämä on hyväksyttävissä.
Puhe on pidetty eduskunnan täysistunnossa 16.3.2016 keskusteltaessa hallituksen esityksestä Metsähallituksen uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi