Puhe Siltakadun järjestökadun avajaisissa Joen Yössä 28.8.2015

Hyvät kuulijat,

järjestöjen toiminta koskettaa meitä kaikkia. Pohjois-Karjalassa on noin 2300 aktiivista järjestöä ja 24% asukkaista osallistuu aktiivisesti jonkun järjestön toimintaan. Aktiivisesti järjestötoimintaan osallistuvia on siis neljännes. Väitän kuitenkin, että jokaisen pohjoiskarjalaisen elämään järjestötoiminnalla on vaikutusta.

 

Lähes kaikkien tapahtumien ja tilaisuuksien takana on jokin järjestö. Monet palvelut ovat järjestöjen ylläpitämiä. Järjestöt tuottavat erilaista tietoa, antavat neuvoja ja apua. Järjestöt ylläpitävät liikuntapaikkoja, latuja, tanssilavoja, kenttiä, uimarantoja, retkipaikkoja, kylätaloja ja muita kaikkien yhteisessä käytössä olevia paikkoja. Järjestöjen toiminta vaikuttaa niin yleiseen ilmapiiriin kuin kaikkien meidän arkeen vaikuttaviin päätöksiinkin kunnista aina lainsäädäntöön saakka.

 

Voidaan kysyä, onko ilman järjestöjä elämää. Minun vastukseni on: ei ainakaan hyvää elämää.

 

* *

 

Järjestöjen vastuulle halutaan tänä päivänä siirtää yhä enemmän vastuuta erilaisten palvelujen järjestämisestä. Ne ovatkin monesti ketteriä ja luovia toimissaan. On kuitenkin muistettava järjestötoiminnan peruslähtökohta: joukko ihmisiä haluaa toimia yhdessä jonkin tärkeäksi katsomansa asian puolesta. Jos tätä joukkoa pakotetaan tekemään jotain sille kuulumatonta, katoaa helposti toiminnasta sen ydin ja ilo.

 

Kun yhdistys ottaa vastuun palvelujen järjestämisestä, se tuo mukanaan paljon erilaista hallinnollista työtä.Viime vuoden lopulla julkaistussa järjestöbarometrissä järjestöjen kokema hallinnollisen taakka nousee vahvasti esiin. Hankintalain menettelyt, valvonta ja siihen liittyvä tiedonkeruu sekä palkkaamisen liittyvä hallintotyö koetaan raskaaksi.

 

Myös pienet puhtaasti vapaaehtoistoimin toimivat järjestöt törmäävät koko ajan lisääntyvään byrokratiaan. Kun pienen kylätapahtuman järjestämiseen vaaditaan hygieniapasseja, järjestysmieskortteja, turvallisuussuunnitelmien tekoa, liikenteenohjauslupia, niin jykevinkin järjestöjyrä uupuu.

 

Nyt keskustellaan siitä, miten yritysten turhaa byrokratiaa voidaan poistaa. Samaa kaivataan myös järjestöissä. Silloin päästään keskittymään itse toimintaan, siihen miksi ollaan olemassa. Yhtä lailla kuin pieniä yrityksiä tulee tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa, tarvitsevat myös yhdistykset siihen tukea. Niissäkin kynnys työntekijän palkkaamiseen on korkea. Palkkarahojen lisäksi mietityttää byrokratia, työnantajana toimimisen velvollisuudet ja vastuut sekä työnohjauksen onnistuminen.

 

Järjestöbarometrissä selviää myös, että paikallisyhdistykset kokevat, että heidän toimintaansa arvostetaan. Tämä on tärkeää, kiitos ja saatu arvostus auttaa jaksamaan. Haasteita toki on. Niistä suurimmat liittyvät siihen, miten löytää jäseniä ja aktiiveja. Ja miten kuntien tiukka taloustilanne vaikuttaa avustusten ja edullisten toimitatilojen saamiseen.

 

Järjestöt ovat kunnille tärkeitä kumppaneita. On äärimmäistä viisautta pitää järjestöjen jaksamisesta huolta. Järjestö tuo paikkakunnalla toimintaa, luo elinvoimaa, lisää yhteisöllisyyttä ja välittämistä, kiinnittää asuinpaikkaan, helpottaa asukkaiden arkea. Monet järjestöjen toiminnat ovat sellaisia, joita kunnan olisi vaikea tehdä tai ainakin se olisi kunnan tekemänä paljon kalliimpaa eikä edes yhtä vaikuttavaa. Järjestöavutukset, edulliset toimitilat, järjestökoulutus ja järjestöjen kanssa tapahtuva aktiivinen vuorovaikutus tulisi toteutua jokaisessa kunnassa.

 

Pohjois-Karjalassa on aktiivisesti edistetty järjestöjen keskenäistä sekä järjestöjen ja kuntien välistä yhteistyötä. Yksi konkreettinen esimerkki siitä on uunituore Pohjois-Karjalan yhdistysohjelma, Miun yhdistys. Se on tehty yhdessä järjestöjen kanssa. Siitä löytyy paljon konkreettisia keinoja yhdistysten toiminnan tukemiseksi ja yhteistyön parantamiseksi.

 

Miun yhdistys -ohjelmaan kannattaa tutustua. Sitä voi tänään kommentoida Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen toimistolla, jossa paikalla on ohjelman teosta vastanneen Pohjois-Karjalan järjestöasian neuvottelukunnan puheenjohtaja Katja Asikainen.

 

Maakuntaliiton alainen järjestöasian neuvottelukunta eli Jane on toinen hyvä esimerkki siitä, miten meillä järjestöjen tärkeä rooli on ymmärretty ja sitä halutaan edistää. Jane on perustettu vuonna 2008 ja se oli laatuaan ensimmäinen koko maassa.

 

* *

Hyvät ihmiset,

 

Siltakatu on varsinainen järjestökatu, sen varrelta löytyy useita eri järjestöiden kotipesiä. Monelta on voinut jäädä se huomaatta, vaikka itse järjestöt saattavat muuten olla tuttuja. Se kertoo näiden järjestöjen tavasta toimia. Ne levittäytyvät turuille ja toreille ihmisten pariin, järjestävät toimintaa ympäri kaupunkia ja maakuntaa tai menevät ihmisten luo jopa koteihin, eivät lukkiudu omaan toimistoonsa.

 

Tänään meillä kaikilla on mahdollisuus mennä kyläilemään järjestöjen luokse Siltakadulle ja jututtamaan niiden toimijoita. Siltakadun varrelta löytyy ainakin

 

• Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistys ja Pohjois-Karjalan muisti
• Vessel-keskus, jota ylläpitää Joensuun seuden omaishoitajat ja läheiset
• Maaseudun sivistysliitto, Pohjois-Karjalan Kylät ja Joensuun paikallistoiminta
• Joensuun Setlementti ja sen ylläpitämä Tyttöjen talo
• Maahanmuuttajatyön keskus Silta, jossa ovat Joensuun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni, Suomen Pakolaisapu ja Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen monikulttuurisuustyö

 

Samanaikaisesti on moni järjestö pystyttänyt pop up -kotipesänsä täksi illaksi Rantakadun järjestöbulevardille, jossa pääsee tutustumaan niiden toimintaan.

 

Järjestöillä on valtavasti annettavaa meille kaikille, kannattaa käydä tutustumassa tarjontaan. Samalla voi itse miettiä, olisiko minulla annettavaa jollekin järjestölle, voisinko ryhtyä vapaaehtoiseksi.

 

Hyvät kuulijat, julistan Siltakadun järjetökadun virallisesti avatuksi!