Puhe maakunta- ja sotelainsäädännöstä

Arvoisa puhemies!
Kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että sote-uudistus on välttämätön. Kyse on vuosisadan uudistuksesta, joka on tehtävä, jotta voimme turvata palveluiden saatavuuden kaikkialla maassa, pystymme kaventamaan terveys- ja hyvinvointieroja, parannamme apua tarvitsevien yhdenvertaisuutta ja pystymme hillitsemään kustannusten kasvua.

 

Sote-uudistusta on tehty pitkään ja hartaudella useamman hallituksen toimesta. Moni on jo korviaan myöten täynnä koko sotea. Se on kuitenkin huono syy nostaa kädet pystyyn ja hyväksyä nyt esitetty sote-ratkaisu sellaisenaan. On tyhmää tehdä sellaista mallia, joka jo syntyessään sisältää valuvikoja ja suuria riskejä.

 

Sote-uudistusta tehtäessä puolueiden muut poliittiset agendat ottavat helposti etusijan. Näin kävi tälläkin kertaa. Keskusta kytki uudistukseen tavoitteensa maakuntahallinnon luomisesta, kokoomus laajasta valinnanvapaudesta ja terveysmarkkinoiden avaamisesta. Nämä sivuagendat ovat nyt määritelleet koko uudistuksen sisällön, ja samalla se kaikkein tärkein, apua ja hoitoa tarvitseva ihminen, on jäänyt paitsioon.

 

Sote-uudistukseen liittyy useampi lakipaketti. Nyt käsittelemme ensimmäistä. Vaikka paljon arvosteltua saanut hallituksen esitys valinnanvapaudesta tulee tähän saliin myöhemmin, on selvää, että nyt käsittelyssä oleva esitys on rakennettu niin, että se jo lyö lukkoon laajan valinnanvapauden. Kaikki kolme sote-uudistuksen lakiesitystä tulisi olla käsittelyssä samanaikaisesti.

 

Tässä esityksessä hyvää on se, että sote-palveluiden järjestäminen tulee laajemmille harteille. Maakunnat ovat kuntia vahvempia toimijoita, eikä kunta enää jatkossa vaikuta siihen, millaista apua ja hoitoa saa. Erot maakuntien välillä ovat kuitenkin suuret niin asukasmäärän kuin taloudellisen kantokyvyn kuin sote-markkinoiden toimivuuden osalta.

 

Kun nyt jo yleisesti puhutaan siitä, että jatkossa sote-alueiden määrä tulee olemaan nyt esitettyä 18:aa pienempi, niin miksi ihmeessä tätä ratkaisua ei tehty saman tien?

 

Sote-hoitoketjujen sujuvuuden kannalta on hyvä, että järjestäjien määrä vähenee. Ketjun toisessa päässä eli tuottajien määrässä sen sijaan tapahtuu moninkertaistuminen. Tämä ei palvele hoitoketjun sujuvuutta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteen sovittamista – päinvastoin, palvelut pirstaloituvat lukuisille eri toimijoille ja kokonaishallinta uhkaa kadota.

 

Arvoisa puhemies!

 

Esityksellä ollaan luomassa itsenäistä maakuntahallintoa. Se jää kuitenkin torsoksi, sillä maakunnilta puuttuu verotusoikeus. Valtio antaa rahat ja sitovat ohjeet. Maakuntiin valitaan kyllä päättäjät suorilla vaaleilla. Valitettavasti näille päättäjille jää vain varsin niukasti päätettävää, kun palvelutuotanto yhtiöitetään ja siten niiden päätöksen valta karkaa valtuuston ulottumattomiin ja valtio puolestaan voi tehdä päätökset maakunnan puolesta palveluverkosta ja investoinneista.

 

Maakuntauudistus synnytettiin kiireellä ja pääministerin uhkauksien avulla. Se on edennyt sote-kaavun alla niin, että kaikki muu siihen liittyvä on jäänyt melkoiseen pimentoon. Osa tehtävistä on rytäkässä häviämässä kokonaan, kuten se, että jatkossa jokin valtion tai maakunnan taho valvoisi kuntien maankäyttöön liittyvien päätösten laillisuutta.

 

Arvoisa puhemies!

 

Kuntien vastuulle jää jatkossa hyvinvoinnin edistäminen. Se on tärkeä tehtävä, joka on tähän saakka jäänyt liian usein juhlapuheiden varaan. Kysymykseksi kuitenkin nousee, miten kuntia kannustetaan, kun hyvinvointiin panostaminen ei näy suoraan heidän omassa taloudessaan vähentyneinä hoitokustannuksina. Lainsäädännössä pitäisikin olla vahvemmat velvoitteet ja rakenteet kuntien ja maakunnan yhteistyölle ja kumppanuudelle.

 

Iso kysymysmerkki on kuntien tuleva rahoituspohja. Miten jäljelle jäävä kunnallisverokertymä riittää kattamaan palvelutarpeita? Ongelmissa ovat etenkin kunnat, jotka ovat nyt tarjonneet laajasti palveluita koko seutukunnan tarpeisiin ja kantavat suurimman vastuun seudun työttömistä. Yhtä lailla hankala tilanne on kasvukunnissa, joiden tulisi lisätä palvelutarjontaa ja infraa kasvavan väestön tarpeisiin.

 

Rahoitusmallissa tulisi huomioida kuntien erilaiset tarpeet, etenkin kun tiedämme, että kuntien oma lainanotto- ja takaisinmaksukyky tulevat heikkenemään, kun puolet liikevaihdosta siirtyy maakuntiin ja velat jäävät täysimääräisenä maksettavaksi. Ongelmaa pahentaa kuntien omistukseen jäävä kiinteistömassa, jonka tarpeesta päätökset tekee jatkossa maakuntahallinto.

 

Arvoisa puhemies!

 

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, mitä sote-uudistuksella lähdettiin tavoittelemaan. Sen oli tarkoitus 1) kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja, 2) parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta kaikkialla maassa, 3) pienentää julkisen talouden kestävyysvajetta. Valitettavasti tämä lakiesitys ei näihin tavoitteisiin vastaa.

 

Puhe on pidetty 7.3.2017 lähetekeskustelussa hallituksen esityksestä eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi.