Puhe lapsiasiainvaltuutetun kertomuksesta

Arvoisa puhemies,

 

“Suomi elää hyvinvointivaltion alisuoriutumisen aikaa.” Näin sanoo lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila ensimmäisessä kertomuksessaan eduskunnalle.

 

“Emme riittävästi onnistu nostamaan heikossa asemassa olevia lapsia hyvinvoinnin, lahjakkuuden ja sosiaalisen nousun kärryille. Tästä kärsivät kaikki,” hän jatkaa.

 

Lapsiasiainvaltuutetun viesti on vakava.

 

Olemme vaarallisesti luisumassa historiassa taaksepäin aikaan, jolloin lasten tulevaisuuden mahdollisuudet määritteli vanhempien varallisuus.

 

Arvoisa puhemies,

 

Haluan kiittää lapsiasiavaltuutettua ansiokkaasta kertomuksesta.  eduskunnalle Toivon todella, että se herättää meidät kaikki vakavaan pohdintaan siitä, miten varmistamme jokaiselle, ihan jokaisella lapselle hyvän lapsuuden ja vahvat eväät tulevaisuuteen.

 

Aiemmissa puheenvuoroissa on nostettu esiin tärkeitä asioita kuten huoli palveluiden pirstoutumisesta, lastensuojelun asiakasmäärien kasvu, lapsiperheköyhyyden lisääntyminen, varhaiskasvatuksen laadun heikentyminen ja varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen.

 

Itse haluan nostaa esiin laadukkaan ja tasa-arvoisen peruskoulun.

 

Jokaisen lapsen pitää voida osallistua opetukseen ja saada siitä välttämättömätelämäntaidot. Jos lapsi tarvitsee erityistä tukea koulunkäyntiin, hänellä on oikeus siihen.

 

Tämän päivän Suomessa koulutuksen yhdenvertaisuus on vaakalaudalla. Koulutuksesta on leikattu liikaa eikä resurssit enää riitä turvaamaan tasa-arvoisen koulutuksen toteutumista.   

 

Koululaisten oppimistulokset ovat laskussa, ja heikosti menestyvien oppilaiden määrä kasvaa voimakkaasti. Vanhempien koulutus ja varallisuus näkyvät oppimistuloksissa yhä selvemmin.

 

Sukupuolten väliset oppimiserot ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat. Joka kahdeksas poika ei osaa lukea kunnolla peruskoulun jälkeen.

 

Alueiden ja eri kuntien väliset erot ovat kasvaneet, ja kaupunkien sisälle on syntynyt huono-osaisuuden taskuja. Kolmasosa kunnista on vähentänyt perusopetuksen määrää vuonna 2016. Erot opetustuntien määrissä kuntien välillä saattavat olla jopa lukukauden verran.

 

Olemme epäonnistuneet yhdessä peruskoulun ydintavoitteista, kotitaustan, asuinpaikan ja sukupuolen aiheuttamien erojen tasaamisessa. Korjausliikkeiden aika on nyt.

 

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin peruskoulutusta. Jokaisella on oikeus kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

 

Tämä oikeus ei Suomessa jokaisen kohdalla toteudu. Lukion ja ammatillisen koulutuksen kustannukset ovat monelle kohtuuttomat. Kirjojen ja työvälineiden kalleus pakottaa osan nuorista keskeyttämään opintonsa. Joka kuudes ammattiin opiskeleva on turvautunut pikavippeihin taloudellisessa ahdingossaan.

 

Toisen asteen opinnoista on tehtävä aidosti maksuttomia. Siitä syntyvät kustannukset, maksavat itsensä takaisin ehkäisemällä nuorten syrjäytymistä.

 

Edustaja Essayah nosti omassa puheenvuorossaan huolen siitä, että lupaamalla maksuttoman toisen asteen avaamme piikin oppikirjojen tekijöille. Huoli on sinänsä aiheellinen, mutta sen ei pidä estää tärkeän tavoitteen edistämistä. Maksuttomuuden toteuttaminen tulee tehdä niin, ettei siitä mikään taho voi rahastaa välistä.

 

Arvoisa puhemies,

 

Monen koululaisen oikeutta täysimääräiseen kasvuun ja kehitykseen heikentää myös koulukiusaaminen. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista, toimintarajoitteisista tai ulkomailla syntyneistä nuorista jopa 40 prosenttia kokee kiusaamista. Kiusaaminen ja rasismi kouluissa on saatava loppumaan ja tähän tarvitaan vahvempia toimia.

 

Oppilaiden oikeus turvalliseen oppimisympäristöön vaarantuu myös silloin, kun koulurakennuksissa on sisäilmaongelma. Sisäilmaongelma voi estää opetukseen osallistumisen ja pahimmillaan sairastuttaa lapsen pysyvästi. Sisäilmaongelmiin on puututtava viipymättä jokaisessa kunnassa, ja valtiolta on saatava tähän tukea.

 

Arvoisa puhemies,

 

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus suojeluun kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

 

Valitettavasti tämä oikeus ei tällä hetkellä toteudu. Yläkoululaisista ja toisen asteen tytöistä 30 prosenttia ja pojista noin 10 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää. Se on ihan liikaa.

 

Siksi on hienoa, että kouluille on tehty opas seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisystä ja siihen puuttumisesta. Jokaisessa koulussa on pidettävä huoli siitä, että seksuaalinen häirintä otetaan vakavasti ja siihen puututaan joka kerta, kun sitä ilmenee. Näitä ohjeita todellakin tarvitaan.

 

Viimeaikaisten #metoo-uutisten joukossa on monta kertomusta siitä, kuinka häirintä on painettu villaisella useiden vuosien ajan ja opettaja päästetty pälkähästä.

 

Tällaisia tarinoita ei saa tulla enää yhtään lisää. Jokaisen lapsen ja nuoren koskemattomuus on pystyttävä takaamaan.

 

Sama koskee perheväkivaltaa. Lapsen oikeuksien sopimus turvaa oikeuden suojeluun kaikelta väkivallalta ja laiminlyönniltä sekä myös ruumiilliselta kuritukselta.

 

Viime kädessä lapsen fyysisen turvallisuuden takaa lastensuojelu. Ennen ylikuormittunutta lastensuojelujärjestelmää perheille tarvitaan matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviä palveluita tukemaan vanhemmuutta ja perheen hyvinvointia.

 

Suomessa lasten kurittaminen fyysisesti on lailla kielletty. Vaikka kuritusväkivalta on vähentynyt, sitä esiintyy edelleen. Lastensuojelun keskusliiton kyselyssä 41 prosenttia vastaajista kertoi kurittaneensa lasta joskus, ja väkivallalla uhkailu on kasvanut.

 

Vaikka nollatoleranssiin on vaikea päästä, siihen on silti pyrittävä kaikin keinoin.

 

Sama koskee perheväkivaltaa. Perheväkivalta vaikuttaa aina myös lapsiin, vaikka fyysinen väkivalta ei kohdistuisikaan heihin. Se voi vaikuttaa lapsen kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin.

 

Väkivallan ehkäisyssä on tärkeää edistää lasten tietoisuutta omista oikeuksistaan sekä lasten turvataitokasvatusta.

 

Jokaiselle lapselle ja nuorelle on oltava selvää, mitä eroa on huolenpidolla ja häirinnällä ja mihin saa vetää rajan.

 

Arvoisa puhemies,

 

Aiemmin tänään puhuimme kulttuurin merkityksestä. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapselle on oikeus omaan kulttuuriin ja kieleen. Vaikka lainsäädännössä asia on huomioitu, niin käytännössä oikeus ei toteudu riittävästi saamelaisten ja romanilasten kohdalla.

 

Vaikka suuri osa saamenkielisistä lapsista asuu saamelaisalueen ulkopuolella, heidän oikeuttaan omankieliseen varhaiskasvatukseen ja kouluopetukseen ei siellä ole turvattu. Tähän tarvitaan parannusta.

 

Romanien kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota koulunkäynnin tukeen sekä lasten ja nuorten kokemaan syrjintään. lisää tukea koulunkäyntiin sekä on kiinnitettävä erityistä huomiota heidän kokemaansa

 

Arvoisa puhemies,

 

Hallituksen lapsipolitiikka on ollut poukkoilevaa ja ristiriitaistakin. Ensin hallitus heikensi lasten oikeutta päivähoitoon rajaamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta, sen jälkeen paransi sitä alentamalla varhaiskasvatusmaksuja.

 

Lapsen etua ei ole riittävästi arvioitu päätöksenteossa. Kaikessa päätöksenteossa tulisi arvioida lapsivaikutukset niin etu- kuin jälkikäteen. Nämä arviot hallitus on liian usein jättänyt tekemättä.

 

Suomeen tarvitaan pitkän aikavälin kansallinen lapsistrategia. Se takaa pitkäjänteisen, hallituskaudet ylittävän lapsi- ja perhepolitiikan.

 

Lapsen edun on oltava päätöksenteon keskiössä puheiden lisäksi myös teoissa.

 

Puhe on pidetty eduskunnan täysistunnossa 7.3. lähetekeskustelussa Lapsiasiavaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle 2018