Puhe kansalaisaloitteesta vammaisten elämänmittaisten palveluiden kilpailuttamisen lopettamisesta

Arvoisa rouva puhemies!

 

Vammaisilla ihmisillä, kuten meillä kaikilla, on oikeus hyvään elämään, ja sen toteutuminen edellyttää, että vammaisilla itsellään on myös oikeus päättää, missä ja miten he haluavat elämänsä elää.

 

Vammaisten ihmisten elämänmittaisten ja välttämättömien palveluiden kilpailuttaminen kaventaa tätä itsemääräämisoikeutta. Monelle vammaiselle pysyvyys, jatkuvuus ja ennakoitavuus palveluissa on edellytys hyvinvoinnille. Luottamus ja molemminpuolinen ymmärrys syntyvät vain ajan kanssa.

 

Siksi elämänmittaiset vammaispalvelut pitää rajata hankintalain ulkopuolelle, kuten Ei myytävänä -kansalaisaloite vaatii. Suuri kiitos aloitteen tekijöille ja kiitokset myös kollegoille hyvästä keskustelusta, mitä täällä on tänään käyty.

 

Arvoisa puhemies!

 

Tällä hetkellä vammaispalveluiden kilpailutuksissa hinta jyrää. Vaikka laatukriteerejä olisikin mukana kilpailutuksessa, niillä ei todellisuudessa ole juuri merkitystä.

 

Ne ihmiset, joille palveluiden laatu eniten merkitsee, ovat vammainen henkilö itse ja hänen läheisensä. Heillä taas on liian vähän sananvaltaa siihen, millä perusteella palveluista päätetään. Vammaiset ihmiset ovat joutuneet osattomiksi itseään koskeviin päätöksiin. Näin ei voi olla.

 

Asumispalveluiden kohdalla se voi pakottaa vammaisen ihmisen muuttamaan pois kotoaan vasten tahtoaan. Näin ei saisi käydä kenellekään.

 

Vammaisten ihmisten kohdalla kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, että uuden osoitteen päättää joku muu kuin sinä itse. Vammaisen elämässä kyse on muutoksesta, joka voi järkyttää koko elämää. Muuttuvat tilanteet asumisessa, avustajasuhteessa tai sote-palveluissa sekoittavat arjen. Henkilöt, jotka eivät kommunikoi puheella, menettävät henkilökunnan, joka ymmärtää heitä.

 

Samalla järkkyy pahimmassa tapauksessa niin vammaisen ihmisen terveys ja hyvinvointi kuin hänen ihmisoikeutensa.

 

Arvoisa puhemies!

 

Kansalaisaloite esittää, että vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen edellyttämät asumisen ja jokapäiväisen elämän palvelut rajataan hankintalain ulkopuolelle. Tämä on ihan mahdollista tehdä.

 

EU-lainsäädäntö ei edellytä vammaispalveluiden kilpailuttamista, vaan niiden järjestämistavasta voi päättää kansallisesti. On siis meidän omissa käsissämme, miten haluamme asian järjestää. Esimerkiksi Irlannissa, Itävallassa ja Belgian Flanderissa Suomen kaltaista kilpailuttamismenetelmää ei ole käytössä.

 

Nyt olemme järjestäneet asian tavalla, joka on vastoin YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Suomi on ratifioinut tuon sopimuksen vuonna 2016.

 

Vammaispalvelut voisi siis järjestää myös toisin. Kilpailutuksen sijaan voitaisiin käyttää esimerkiksi palveluseteleitä tai kaikille vammaisille myönnettävää henkilökohtaista budjettia. Silloin päätösvalta palveluista olisi vammaisilla henkilöillä itsellään. Mutta oleellista silloinkin on, että näiden palveluiden hankintaan myös varataan riittävästi rahaa.

 

Palveluiden järjestäminen ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi huomioiden tulee kokonaisuudessa pitkällä aikavälillä myös edullisemmaksi. Kilpailutukset sen sijaan suosivat osaoptimointia ja kustannusten siirtoa tuottajalta toiselle.

 

Arvoisa puhemies!

 

Ei myytävänä -aloitteen takana ovat kaikki suomalaiset vammaisjärjestöt yhteistyössä. Se keräsi yli 70 000 allekirjoitusta.

 

Tämä tarkoittaa, että vammaispalveluiden kilpailuttaminen ei istu yli 70 000 suomalaisen oikeustajuun. Se ei istu minunkaan oikeustajuuni.

 

Vammaisten ihmisoikeuksien toteutuminen riippuu siitä, miten heidän palvelunsa järjestetään. Siksi nämä palvelut pitää toteuttaa ihmisoikeuksien, ei kilpailupolitiikan ehdoilla.

 

Puhe on pidetty eduskunnan täysistunnossa 5.4.2018 keskustelussa kansalaisaloitteesta vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettamisesta