Hallituksen energia- ja ilmastostrategiasta
Ilmasto- ja energiastrategian suunta on oikea, tarvitaan lisää vauhtia ja pidempiä askelia.
Bolivia on julistettu hätätilaan. Siellä on pahin kuivuus 25 vuoteen ja kaupungit ovat jääneet ilman vettä. Napa-alueilla lämpötila on 20 astetta normaalia alempi ja jääpeite on pienentynyt.
Nämä viime päivien uutiset kertovat karua kieltään siitä, kuinka ilmastonmuutos etenee. Meidän sukupolvemme on viimeinen, joka voi estää ilmastonmuutoksen katastrofaaliset vaikutukset hillitsemällä lämpötilan nousua alle kahteen asteeseen.
Tänään eduskunnassa keskustelussa esitelty hallituksen ilmasto- ja energiastrategia tulee tarpeeseen.
Ilmasto- ja energiastrategian esitykset ovat hyvä alku ja siinä otetaan askelia oikeaan suuntaan. Erityisen kunnianhimoinen se ei kuitenkaan ole. Se kyllä täyttää EU:n Suomelle jyvittäneen tavoitteen. Mutta jotta toteutamme Pariisin ilmastosopimuksen vaatimuksen, tarvitaan kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikka niin EU:lta kuin Suomelta.
Me pystymme parempaan. Tavoitteeksi pitää ottaa fossiilisista irti pääseminen 2030-luvun aikana.
Hallituksen linjauksessa kivihiilikiellosta on sinänsä oikeanlaista kunnianhimoa. Hallituksella on sen sijaan sokeapiste turpeen kohdalla, jonka ilmasto-, ympäristö- ja terveysvaikutukset ovat jopa kivihiiltä suurempia. Myös sen energiakäytöstä tulisi luopua.
Toinen sokeapiste löytyy fossiilisten polttoaineiden tukemisesta. On jakomielistä ohjata samanaikaisesti miljardi erilaisiin fossiilisten energian verotukiin ja tavoitella merkittäviä päästövähenneyksiä.
Ilmasto- ja energiastrategia nojaa vahvasti bioenergian ja erityisesti puunkäytön lisäämiseen. Tähän liittyy runsaasti ongelmia, joista hallitus on halunnut sulkea silmänsä.
Strategian mukaan bioenergiana hyödynnetään metsähakkuiden sivutuotteista raakapuun sijaan. Sivutuotteet eivät kuitenkaan lisäänny, ellei metsähakkuiden määrää kasvateta nykyisestä. Hakkuiden lisäämistä ei voi toteuttaa ilman, että vaarannetaan luonnon monimuotoisuutta.
Hakkuiden lisääntyminen tarkoittaa olemassaolevaan hiilinielun vähentämistä. Hiilinielun vähentämisellä on sama vaikutus kuin päästöjen lisäämisellä. Kenelläkään ei tänä päivänä tulisi mieleen lisätä päästöjä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, nieluja hallitus on kuitenkin valmis pienentämään.
Puuraaka-aine tulisi ohjata aina ilmaston kannalta parhaaseen käyttöön, sellaiseen jossa se säilyy pitkäikäisenä hiilinieluna kuten rakentamiseen. On myös kummallista, että metsähakesähkön tuotantotukea maksetaan myös sellaisesta puusta, joka kelpaa teollisuuden raaka-aineeksi.
Biopolttoaineen lähteenä tulisi puun sijaan käyttää nykyistä enemmän peltobiomassoja ja jätteitä. Esimerkiksi maatilojen biomassoista voidaan ruoantuotannon häiriintymättä saada vuosittain jopa 22 terawattituntia, mikä on määrältään enemmän kuin hallituksen kaavailema turpeen käyttö.
Hallitus näkee biopolttoaineet ensisijaisena ratkaisuna myös liikenteen puolella. Maailmassa on rajallinen määrä raaka-ainetta biopolttoaineille. Siksi sen käyttö tulee keskittää sinne missä korvaavaa teknologiaa ei ole: raskaaseen liikenteeseen, pitkänmatkan julkiseen liikenteeseen, meriliikenteeseen ja lentoliikenteeseen. Henkilöautoliikenteessä ja lähiliikenteessä kannattaa ensisijaisesti panostaa sähköautoihin ja -busseihin sekä kevyeen liikenteeseen.
Strategiassa esitetyt vähäpäästöisten autojen verotuksen tuen selvittäminen ja määräaikainen tuki vähäpäästöisten autojen hankintaan ovat kannatettavia. Tärkeää on varmistaa, että sähköautojen latausverkosto laajenee niin, ettei se rajoita sähköautojen hankintaa. Biokaasuautoilla on paikkansa etenkin harvaan asutuilla alueilla.
Keskittyessään bioenergiaan hallitus jättää vähäiselle huomiolle muut uusiutuvan energian muodot. Valitettavasti, sillä maailmanlaajuiset vientimarkkinat odottavat ennen kaikkea tuuli- ja aurinkovoiman sekä energiapihin teknologian kehittämisessä.
Strategiassa ei tunnusteta energiatehokkuuden tuottamien hyötyjen laajuutta. Uudet ratkaisut tarjoavat mahdollisuuden leikkauksiin ja energiapihin teknologian kehittyessä mahdollisuudet vain kasvavat. Tästä huolimatta strategian lähtökohdaksi otettu energiankulutuksen lisäys 46 terawattitunnilla nykyisestä, vaikka tavoitteena tulisi olla kulutuksen vähentäminen.
Olisi tärkeää kannustaa julkinen sektori mukaan energiatalkoisiin käyttämällä julkisia hankintoja välineenä. Samoin rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa on runsaasti potentiaalia niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. On valitettavaa, että energiaremonttien korjausavustukset on leikattu.
Ilmastomuutoksen torjunta vaatii kunnianhimoista ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Nyt esitetty strategia on oikeanlainen alku. Emme kuitenkaan voi tuudittautua siihen, että se riittäisi pitkän päälle. Siksi vauhti pitää edelleen kiristää ja askelia pidentää, sillä tulevien sukupolvien elämän mahdollisuudet ovat kiinni meidän ratkaisuistanne.
Blogin pohjalta on pidetty puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 30.11.2016 kansallisen energia- ja ilmastostrategian lähetekeskustelussa.