Perinnebiotoopit ovat monimuotoisuuden superkohteita

Neljä viidestä maanviljelijästä kertoo, että luonnon monimuotoisuus on heille tärkeää. Tulos ei ole yllätys. Mitä monimuotoisempi luonto, sen enemmän se hyödyttää myös viljelijää. Esimerkiksi pörriäiset tarjoavat pölytystä, kosteikko tulvasuojelua ja petohyönteiset ja linnut pitävät tuhohyönteisten kantoja kurissa.

Luonnon monimuotoisuuden ylläpito vaatii tekoja. Tai toisinaan tekemättä jättämistä – esimerkiksi pellon reunalle jätetyt pusikot tarjoavat elinpaikan monille linnuille ja hyönteisille.

MTK ja SLC julkaisivat alkuvuonna tiekartan maatalouden monimuotoisuustyön tueksi. Järjestöt peräänkuuluttavat enemmän tekoja, jotta matkalle monimuotoisempaan maatalousympäristöön saadaan lisää vauhtia. Myös tukiapparaatien tulee kulkea samaan suuntaan. 

Tehokkain yksittäinen monimuotoisuustoimenpide on perinnebiotoopeista huolehtiminen. Nykymenolla ne kaikki uhkaavat kadota kokonaan. Tieto ei ole uusi. Siksi HELMI-ohjelmalla kunnostetaan umpeenkasvaneita luonnonlaitumia. Tavoite on, että kunnostuksen jälkeen alueet otetaan aktiiviseen laidunkäyttöön päästen maatalouden ympäristökorvauksen piiriin. Luonnonlaitumella laiduntavia eläimiä tehokkaampia monimuotoisuuden ylläpitäjiä saa etsiä!  

Suomen tämänhetkisen CAP-suunnitelman merkittävin monimuotoisuustavoite on kasvattaa luonnonlaidunalaa noin 15 000 hehtaarilla niin, että kokonaisala kohoaa 46 000 hehtaariin. Kesästä lähtien olemme kuitenkin saaneet todistaa aivan päinvastaista. 

Ruokavirasto on yllättäen muuttanut tapaansa määrittää luonnonlaidunten korvauskelpoisen alan. Tämä on johtanut korvausten vähentymiseen jopa siinä määrin, että usea maanviljelijä on joutunut luopumaan laiduntamisesta kokonaan. Tavoitteeksi asetettu pinta-alalisäys on tosielämässä saamansa eteensä miinusmerkin. 

Olemme kansanedustajakollega Vesa Kallion (kesk.) kanssa jo useaan otteeseen penänneet maa- ja metsätalousministeriltä syytä muutokseen – toistaiseksi tuloksetta. Emme ole saaneet vastausta, mihin säädösmuutokseen uusi tulkinta perustuu, sillä EU-tasolla säädökset ovat pysyneet ennallaan. 

Ministeriöllä ei näytä olevan ymmärrystä luonnonlaidunten ekologiasta. Laitumen mosaiikkimaisuus on sen monimuotoisuuden perusta. Laidunta ei voi pilkkoa byrokraattisesti neliömetrin tarkkuudella rehu- ja ei-rehukasveihin, sillä se on toisistaan riippuvainen kokonaisuus. Kun sorkka rikkoo maanpinnan, ylläpitää se luonnonkirjoa mahdollistamalla monelle kasville uuden elinpaikan. Samanaikaisesti laidun on eläimille elintärkeää ravintoa, joka mahdollistaa viljelijälle eläinten ylläpidon. 

Jos maa- ja metsätalousministeriössä otetaan maatalousympäristön monimuotoisuus tosissaan, kuten juhlapuheissa väitetään, niin erikoinen episodi luonnonlaidunkorvausten ympärillä on syytä lopettaa. Ministeri Essayahin on aika käyttää poliittista valtaansa, jotta saadaan turvattua niin laidunyrittäjien elanto kuin perinneympäristöjen säilyminen. 

Kirjoitus on alun perin julkaistu Maaseudun tulevaisuuden vieraskolumni-palstalla 13.3.2024.