Perheenyhdistämisen tiukentamisella on kalliit seuraukset

Tänään eduskunnassa tunteita herätti hallituksen esitys ulkomaalaislain muuttamisesta. Esitys tiukentaisi rankasti kansainvälistä suojelua saavien oikeutta perheenyhdistämiseen. Puolison ja kahden lapsen saamiseksi Suomeen henkilöllä pitää olla 2 600 euron nettotulot kuukaudessa. Vaatimus on aivan kohtuuton sekä inhimillisesti että kotoutumisen kannalta.

Kassahenkilönä, kahvilatyöntekijänä, lähihoitajana ja jopa toimittajana työskentelevälle tämmöiset tulot jäävät vain haaveeksi. Turvapaikanhakijat työllistyvät vielä usein matalapalkka-aloille. Laitossiivoojana tai hyllyjen täyttäjänä työskentelevä ei saisi Suomeen edes puolisoa. Linja-autokuski voisi siinä juuri ja juuri onnistua, mutta lapsiaan hänkään ei saisi luokseen.

Toimeentulokriteerit koskisivat myös alaikäisinä Suomeen tulleita lapsia. Alaikäisen pitäisi tienata 1 700 euroa nettona kuukaudessa, jotta hän saisi vanhemmat luokseen. Miten alaikäiseltä voidaan tällaista vaatia? Se on aivan kohtuuton vaatimus ja täysin lasten oikeuksien vastainen. YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lasta ei saa erottaa vanhemmistaan tahdon vastaisesti.

Kotoutumisen onnistuminen tulevina vuosina on kohtalonkysymys, mutta esitys viittaa kintaalla perheen merkitykselle hyvinvointiin ja kotoutumiseen. Meille kaikille perhe on tärkeä, ja sitä se on myös pakolaisille. Huoli perheestä estää kotouttamista. Perheen saaminen turvaan ja yhteen antaa mahdollisuuden uuden elämän aloittamiseen. Perheen läsnäolo myös ehkäise yksin tulleiden nuorten radikalisoitumista. Esitys tekisi tämän kaiken mahdottomaksi monelle ja tulee kalliiksi sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Perheenyhdistäminen on yksi harvoja laillisia reittejä hakea turvaa Euroopasta. Se on keino saada turvaan ne naiset ja lapset, jotka ovat jääneet odottamaan kotimaahansa ja lähettäneet perheen miehen ihmissalakuljettajien kyytiin vaaralliselle matkalle yli Välimeren. Jos perheenyhdistämistä hankaloitetaan, ilman suojelua jäävät ne, jotka kaikkein eniten sitä tarvitsevat.

Ihmisoikeudet eivät saa riippua tuloista tai varallisuudesta. Näin kävisi, jos lakiesitys hyväksytään – varakkailla on oikeus perhe-elämään, köyhillä ei. Haluammeko todella asettaa ihmisoikeudet kauppatavaraksi?