Nato-selvityksen anti

Tänään luovutettiin ulkoministeri Soinille neljän asiantuntijan kirjoittama Nato-selvitys. Selvityksen tekeminen oli kirjattu hallitusohjelmaan, mutta ulkoministeri alleviivasi raporttia vastaanottaessaan, että kyseessä on itsenäinen asiantuntijaraportti, ei hallituksen kanta. Selvitys ei sisällä suosituksia siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon. Se ei myöskään listaa jäsenyyden hyviä ja huonoja puolia. Sen sijaan siinä on analyyttisesti, asiantuntevasti ja ajantasaisesti pohdittu nykyistä turvallisuusympäristöämme ja mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia.

 

Jotkut poliitikot ovat jo ennättäneet moittimaan, ettei selvitys tuo mitään uutta. Voi olla. Varsinkin pitkään ja perusteellisesti turvallisuuspolitiikkaa tunteville selvitys on vanhan kertausta. Näen kuitenkin selvityksen annin julkiselle keskustelulle suurena. Yhteen paikkaan on nyt koottu hyvä ja kattava paketti tuoretta tietoa Suomen turvallisuuspolitiikasta helppolukuisessa ja suorasanaisessa muodossa.  Sen luettua on helppo osallistua Nato-keskusteluun. Punnittuja perusteluja löytyy sekä jäsenyyden puolesta että vastaan, harkinta omista painotuksista ja valinnoista jää lukijan vastuulle.

 

Varsinaisia suosituksia Suomen Nato-jäsenyyden suhteen selvitys ei sisällä. Yksi selvityksen johtopäätös on, että jäsenyys olisi merkittävä suunnanmuutos Suomen turvallisuuspolitiikassa ja suhteessa Venäjään. Vaikka olemme kumppanina jo Naton kyljessä, jäsenyysaskel on iso. Se muuttaisi koko Itämeren alueen turvallisuuspoliittista karttaa. Liittymispäätös olisi hyvin perustavanlaatuinen ja kauaskantoinen.

 

Toinen johtopäätös, joka selvityksessä nostetaan esille, on Suomen ja Ruotsin välinen vahva side.  Se on tämän raportin merkittävä lisäanti Nato-keskusteluun. Natoon tulisi mennä yhdessä Ruotsin kanssa tai jättäytyä sen ulkopuolelle yhdessä. Huonoin vaihtoehto olisi, jos toinen maista liittyy Natoon ja toinen ei.  Suomen ja Ruotsin kohtalonyhteys Nato-jäsenyyteen liittyen ei ole perinteisesti ollut erityisen vahvasti esillä yleisessä keskustelussa. Se on vasta aivan viime aikoina noussut esille ja tämän raportin myötä se jää sinne pysyvästi.

 

Kolmas johtopäätös koskee mahdollista Natoon liittymistä ja sen ajoitusta. Selvityksessä tarkastellaan myös kattavasti sitä, millaista päätöksentekoprosessia Nato-jäsenyys vaatisi. Suomessa siihen ei Ruotsin tapaan vaadita perustuslain mukaisesti kansanäänestystä. Poliittiinen paine kansanäänestykselle on kuitenkin suuri. Myös minun mielestäni Nato-jäsenyys olisi niin suuri muutos Suomen turvallisuuspolitiikassa, että se edellyttää kansanäänestystä. Jäsenyyden ehtona on kansan tuki ja mielestäni sen mittaamiseen kansanäänestys olisi hyvä keino, vaikka on selvää että äänestysprosessiin yritettäisiin vaikuttaa maamme rajojen ulkopuolelta.