Miten käy suomalaisen kulttuurin?

Suomalainen elävä kulttuuri on aina ollut tärkeä osa kansamme hengissä pysymistä. Kulttuuriperinnön kautta välittyy tähän päivään tarinoita, merkityksiä ja tottumuksia, joista tunnistamme itsemme ja joista kasvaa juuremme. Kulttuuriperintö ympäröi meitä kaupungeissa ja taajamissa, luonnonmaisemissa ja arkeologisissa kohteissa. 

Mutta kuinka kauan suomalainen kulttuuri kukoistaa? Kuka pitää huolta kulttuuriperinnöstämme? Nämä kysymykset tulevat väistämättä mieleen, kun hallituksen massiiviset kulttuurileikkaukset konkretisoituvat. 

Seurasaaren ulkomuseo on pysynyt auki sen avaamisesta vuodesta 1909 saakka pitäen yllä maaseutuperintöä Helsingin ytimessä. Se selvisi sodista, mutta ei nykyhallituksen leikkauspolitiikalta. Museoviraston massiivisten säästötavoitteiden vuoksi myös Seurasaari on suljettava.

Nykyhallituksen laajat leikkaukset tulevat kaatamaan enemmänkin museoita, teattereita, orkestereita ja kulttuuritapahtumia. Erityisen pahaa jälkeä on luvassa maakunnissa, missä kävijämäärät ovat väistämättä isoja kaupunkeja pienempiä. Samalla heikentyvät matkailun mahdollisuudet. 

Aiemmin Kulttuuri kuuluu kaikille -periaate on ollut kulttuuripolitiikan ytimessä. On haluttu edistää jokaisen mahdollisuutta päästä kotimaisen kulttuurin pariin. Hyvä esimerkki oli edellisen hallituksen HAMA-kulttuurituki, jolla vietiin kulttuurin ammattilaisten työtä harvaan asutulle maaseudulle. Yhtä lailla valtionavustuksilla kunnille on taattu kulttuurin leviäminen ympäri maata. 

Hallituksen kulttuurileikkaukset ovat rajuja ja iskevät joka suunnasta. Niiden kohteena ovat Museoviraston kaltaisten kansallisten kulttuurilaitosten lisäksi valtionosuudet kuntien kulttuurityöhön ja avustukset kulttuurin tekijöille. Lisäksi hallitus nostaa kulttuurin arvonlisäveroprosentin kymmenestä neljääntoista. Tämän myötä kallistuvat niin leffaliput, konsertit, kirjat, taulut kuin pääsymaksut. Tuntuu, kuin hallitus haluaisi kaikin tavoin varmistaa, että yhä harvempi voi jatkossa nauttia kulttuurista. 

Valtiontalouden kokonaisuudessa kulttuurileikkaukset ovat pieni summa. Niiden aiheuttama vahinko sen sijaan on valtava. Samaan aikaan tunnistamme yhä paremmin kulttuurin tärkeyden hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä. Sen merkityksen syrjäytymisen ehkäisyssä, kriittisen ajattelun kehittymisessä ja oppimisen tukena sekä luovien alojen taloudellisen potentiaalin. Kaikkea näitä hallitus heikentää leikkaamalla kulttuurista. 

Jos emme itse pidä huolta oman kulttuurimme elinvoimasta ja kulttuuriperinnöstämme, ne katoavat. Ihmisen kulttuurinnälkä ei kuitenkaan katoa mihinkään. Jos kotimaiset vaihtoehdot uupuvat, täyttää tilan englanninkielinen massaviihde. Tälle polulle hallitus on meitä viemässä.  

Kirjoitus on alun perin julkaistu Maaseudun tulevaisuuden vieraskolumni-palstalla 30.10.2024.