Lupa käyttää luontoa

(alustus Lupa käyttää luontoa -keskustelutilaisuudessa 9.4.2011 Lieksassa)

Monimuotoinen ja hyvinvoiva luonto on, paitsi itseisarvo, myös kaiken inhimillisen toiminnan ja talouden perusta. Luonto ja sen monimuotoisuus on aivan konkreettisesti elinehtomme.

Oman poliittisen toimintani voimakas taustavaikutin on huoli luonnonvarojen liikakäytöstä ja sen seurauksena luonnonvarojen ehtymisestä sekä luonnonvarojen lisääntyvästä käytöstä johtuvat haitat ihmiselle ja ympäristölle. Tämä huoli ajoi minut politiikkaan 16 vuotta sitten ja sillä tiellä olen edelleen.

Vihreiden tavoitteena on luoda ekologisesti kestävä yhteiskunta, jossa talous ja muu ihmistoiminta sopeutetaan planeettamme kestokyvyn rajoihin. Ympäristön tilan kohentumisen rinnalla ekologisesti kestävä yhteiskunta tuottaa uudenlaista teknologiaa ja työpaikkoja, jotka syntyvät esimerkiksi kestävään energiantuotantoon, luonnonvaroja säästävään teknologiaan ja kierrätykseen. Tämä kaikki vähentää riippuvuuttamme hupenevista luonnonvaroista. Suomen kansantaloudessa tulee varautua päästojen ja luonnonvarojen kulutuksen laskemiseen kestävälle tasolle. Talouden riippuvuutta materiaalisesta kasvusta pitää vähentää ja yhteiskunnassa on siirryttävä uudenlaiseen kohtuutalouteen.

Pohjois-Karjalassa on menty tai on uhkana mennä kohtuuttomuuteen ainakin seuraavilla kolmella alalla: turve, metsä ja kaivos.

Perinteisesti Itä-Suomi on ollut raaka-ainereservaatti, josta luonnonvaroja on hakattu, louhittu ja nostettu. Tämän jälkeen ne on kuljetettu muualle jalostettaviksi. Meillä on jäänyt tyhjennetyt ja kuivatetut suot, louhokset ja hakkuuaukot.

Luonnonkäyttäjien rooleissa on tapahtunut suuria muutoksia. Esim. metsäsektori ei enää turvaa toimeentuloa perinteisillä alueillaan. Koska metsäsektori ei enää tuo toimeentuloa niin paljon, niin onko sillä edelleen lupa laajamittaiseen teolliseen metsänkäyttöön? Nykyisin maaseudulla asuvasta väestöstä vähemmistö saa toimeentulonsa pellosta ja metsästä. Maaseutua siis määrittelevät muutkin kuin perinteiset maalaiset, mukaan on tullut vapaa-ajan asujia, matkailijoita, retkeilijöitä, metsästäjiä, kalastajia, marjastajia ja sienestäjiä.

Perinteisesti metsäpäätöksiä Suomessa ovat tehneet metsäteollisuus, metsäalan hallinto ja alalle vihkiytyneet poliitikot. Nämä päätökset ovat vaikuttaneet suurelta osin siihen, että puoletmaamme luontotyypeista ja kymmenesosa lajeista on uhanalaisia. Tämä ei tietenkään käy. Luonnon monimuotoisuus on elinehtomme.

Miten on sitten turpeennosto? Onko meillä lupa käyttää soitamme turvetuotantoon? Turve on toki kotimainen polttoaine, mutta kotimaisuus on kovin huono peruste tuhota isänmaan vesiä ja ihmisten asumis- ja vapaa-ajan ympäristöjä. Turpeenpolton hiilidioksidipäästöt ovat suurempia kuin pahamaineisen kivihiilen. Turve on fossiilinen polttoaine ja sen käyttö lisää ilmastonmuutosta.

Taloutemme pohja on oltava kestävää, kestävää ekonomisesti ja ekologisesti. Turpeenpoltto ei edusta kumpaakaan. Turpeella tuotetaan nykyään n. 5 % Suomen energiatarpeesta. Tämä määrä on korvattavissa uusiutuvilla energialähteillä ja bioenergialla, jotka levittävät työtä ja toimeentuloa tasaisemmin.

Lisäksi paikallisten asukkaiden on vaikea päästä vaikuttamaan turpeentuotannon laajoihin haittoihin. Turpeennoston ja –polton saastuttavuus aiheuttaa niin paljon yleistä haittaa, että turpeen käyttö polttoaineena tulee lopettaa.

Entäpä kaivosteollisuus? Tietenkin kaivostoimintaa tarvitaan. Esim. ferrokromia ja nikkeliä on louhittava jostain, ne on jalostettava terästehtaissa ja tehtaiden on saatava energiansa jostain, jotta saamme sen puurokattilan kaupanhyllyltä. Tässä onkin oleellista miten louhinta suoritetaan, miten kaivoksella käytetään energiaa, vettä ja kemikaaleja, miten ympäristöluvan ehdot täyttyvät. Tehtaassa huomiota on kiinnitettävä siihen, mistä se saa energiansa ja miten tehtaat vaikuttavat ympäristöönsä.

Kaivosteollisuudessa erityisasemassa on tietenkin uraani. Viime eduskunta hyväksyi loppumetreillään uuden kaivoslain. Merkittävä uudistus oli kuntien veto-oikeus uraanikaivosten suhteen, jota kaivosteollisuus koitti vastustaa viimeiseen saakka.

Vihreiden tavoite on, että nykyisten sukupolvien lastenlapsillakin olisi mahdollisuus myönteisiin luontoelämyksiin. Jotta luonnon etua voidaan puolustaa, tarvitaan vahvaa, itsenäistä ja monipuolista ympäristöhallintoa. Lisaksi tarvitaan päättäväistä politiikkaa, riittäviä resursseja ja selkeitä tavoitteita.

Olemme käyttäneet luonnonkäytön lupaamme väärin. Tämä ei tietenkään käy. Luonnon monimuotoisuus on elinehtomme.