Luonnonsuojelu- ja ilmastotyö edennyt historiallisen hyvin

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet käänteentekeviä suomalaisessa luonto- ja ilmastopolitiikassa. Ympäristön tila on noussut aivan uudella tavalla politiikan keskiöön. On korkea aikakin, sillä ilmastokriisi ja luontokato uhkaavat jo koko planeettamme tulevaisuutta.

Luonnonsuojelu on edennyt tällä hallituskaudella historiallisen hyvin. Olemme tähän mennessä suojelleet jo yli 25 000 hehtaaria metsiä, soita ja muuta luontoa. Se on merkittävä määrä – enemmän kuin esimerkiksi pääkaupunkimme pinta-ala. Sydämeni läikähtää joka kerta, kun vierailen turvaamissamme ikimetsissä, arvosoilla ja kirkkailla vesillä. Luontokadon torjunnassa jokaisella hehtaarilla on merkitystä.

Erityisen iloinen olen siitä, että olemme yli hallitusohjelmassa sovitun laajentaneet metsiensuojelun myös Pohjois-Suomeen. Siellä metsänomistajat ovat lähteneet innolla suojelemaan metsiään. Tämän lisäksi kansallispuistoverkosto laajenee, olemme käynnistäneet historiallisen laajan elinympäristöjen ennallistamisohjelman Helmin sekä asettaneet valtion talousmetsille hiilinielutavoitteen ja kasvattaneet jatkuvan kasvatuksen pinta-alaa.

Historia on osoittanut, että ilmasto- ja luontokriisin kestävät ratkaisut on löydettävä yhteistyöllä, ei konflikteilla. Esimerkiksi suomalainen ilmastotyö mullistui, kun elinkeinoelämä tuli ympäristön puolelle puhtaiden ratkaisujen puolustajiksi. Hiilineutraalisuustavoiteen 2035 asettaminen on ollut käännekohta koko yhteiskunnan saamisessa mukaan ilmastotyöhön.

Kahteen isoon ilmastopäätökseen olen erityisen tyytyväinen. Uudistettavaan ilmastolakiin asetimme päästövähennystavoitteet tieteellisen neuvonannon perusteella. Tämä ei olisi tapahtunut ilman yhteistyötä.

Toinen suuri ilonaihe on EU:n elpymispaketti. Kestävän kasvun kokonaisuudesta vähintään puolet suunnataan vihreään siirtymään. Yhteensä paketti tarkoittaa lähes miljardin panostusta ilmastotyöhön ja näyttää suuntaa tulevaisuuden kestäville talousratkaisuille.

Paljon työtä on kuitenkin vielä edessä. Tulevaisuudessa ilmastotyön edistämisen kannalta olennaista on huolehtia, että ilmastotoimille on entistä laajempi tuki ja hyväksyttävyys. Meillä ei ole varaa menettää aikamme suurimman kriisin ratkaisuja populistien pelivälineeksi. Siksi kaikki alueet ja toimijat ympäri Suomea on pidettävä mukana ja varmistettava konkreettiset keinot reilun siirtymän varmistamiseksi.

Olen huolestunut ilmastokysymyksiin liittyvän vastakkainasettelun voimistumisesta ja jakolinjojen syventymisestä. Jos ilmastopolitiikasta tulee vain identiteettipolitiikkaa, emme onnistu pysäyttämään ilmaston lämpenemistä.

Ilmastotyön seuraavista haasteista haluan nostaa erityisesti maatalouden, jonka päästöt eivät ole vähentyneet 2000-luvulla. Olen itse käynyt lukuisia rakentavia keskusteluja suomalaisten viljelijöiden kanssa, joilla on halua tehdä ilmastotyötä paljon nykyistä enemmän. Oli ilo lukea Maaseudun Tulevaisuudesta myös muiden tahojen kannattavan esillä pitämääni ajatusta maatalouden omasta päästövähennystavoitteesta.

Nyt on mahdollisuus yhteistyöllä saada iso pyörä pyörähtämään eteenpäin ja maataloutta kohti vähähiilisyyttä. Tulevat kuukaudet ovat ratkaisevia maataloustukijärjestelmän uudistuksen loppuun viemisen kannalta. Uusi tukikausi määrittää omalta osaltaan merkittävästi maatalouden ilmastotyötä seuraavat vuodet.

Lopulta ilmastonmuutos ja luontokato iskevät nimenomaan luonnonvaraelinkeinoon. On välttämätöntä tehdä työtä sopeutumisen ja hillitsemisen saralla. Kun tehdään yhdessä ja ajoissa, niin se on myös kaikille reilumpaa.

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnina 13.10.2021.