Luonnon tilan parantaminen on välttämätöntä

Luonnon monimuotoisuus hupenee tällä hetkellä nopeammin kuin koskaan aiemmin ihmislajin historiassa. Samalla vaurautta on enemmän kuin koskaan. Luontokadolla on uhkaavia seurauksia ihmisten terveyteen, elinkeinoihin ja talouteen. Näin voi tiivistää professori Partha Dasguptan viime vuonna julkaiseman raportin. 

Saamme luonnosta ruokaa, vettä, ilmaa, raaka-aineita ja energiaa. Luonnon hyvinvoinnin taustalla puolestaan on sen monimuotoisuus. Siksi meidän kannattaa pitää monimuotoisuudesta huolta. 

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tärkeintä on suojella jäljellä olevia luonnontilaisia tai sen kaltaisia alueita. Esimerkiksi Suomen viimeiset ikimetsät tulisi kiireesti suojella. Suojelu yksin ei kuitenkaan riitä. Lisäksi on parannettava luonnon tilaa ihmistoiminnan jo heikentämissä elinympäristöissä. Tähän tähtää EU:n ennallistamisasetus. 

Asetuksen tavoitteena on, että luonnon tilaa parantavat toimet kattaisivat 20 prosenttia EU:n maa- ja merialasta vuoteen 2030 mennessä. Olemme Suomessa jo pitkään tehneet luonnon parantamistyötä, kuten rehevöityneiden järvien kunnostusta ja ojitettujen soiden ennallistamista. Mistään uusista asioista ei siis ole kyse. Tahtia sen sijaan tulisi merkittävästi kiristää.

Toisin kuin julkisuudesta voisi päätellä, asetuksessa ei ole kyse kyse vain metsistä. Luonnon tilaa on parannettava laaja-alaisesti kaikissa elinympäristöissä tuntureilta vesistöihin, kaupungeista maatalouteen. 

Yleinen julkisuudessa liikkunut väite on myös, että toimet sanellaan EU:sta. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Asetus velvoittaa kutakin jäsenmaata tekemään suunnitelman toimenpiteistä, miten se aikoo päästä asetettuun tavoitteeseen oman alueensa luonnon osalta.    

Asetuksen kustannukset puhuttavat. Tähän hallituskin kiinnitti huomiota ja vaati niiden pienentämistä. Yksi syy Suomen korkeisiin kustannuksiin on huonokuntoisissa vesistöissämme. Ne muodostavat noin puolet kustannuksista. Kokonaan uudesta rahasta ei ole kyse. Paraikaakin vesistöjen kunnostamiseen käytetään julkista ja yksityistä rahaa sekä rahanarvoista vapaaehtoistyötä, sillä haluamme eroon sinilevälautoista ja soiden ojituksen aiheuttamasta vesistöjen samentumisesta. 

EU:lla ei ole toimivaltaa metsäpolitiikassa, mutta ympäristöpolitiikassa on. Sen myötä metsäpolitiikalle syntyy reunaehtoja aivan kuten vaikkapa Saksan autoteollisuudelle. Siihenkään EU:n toimivalta ei suoraan yllä, mutta EU:n asettamat autojen päästörajat määrittävät kehyksen.

Metsäluonnon parantamistoimia olisivat esimerkiksi lahopuun, monilajisuuden ja eri-ikäisrakenteen lisääminen talousmetsissä. Kovin tutun oloista ja kaukana pelottelupuheista ”museoinnista”. Päinvastoin. Vain hyvinvoiva ja monimuotoinen metsäluonto mahdollistaa kestävän talouskäytön tulevaisuudessakin. 

Olemme tottuneet käyttämään luonnon tuottamia palveluja ”ilmaiseksi”. Hintaa maksamme luonnon köyhtymisenä. Esimerkiksi ruoantuotannolle välttämättömien pölyttäjien työn korvaaminen olisi valtava kustannus. 

Luonto on kaiken hyvinvointimme perusta ja olemme siitä täysin riippuvaisia. Luonnonvarojen kestävän käytön edellytys on ekosysteemien hyvinvointi.  

Onkin vaikea kuvitella parempaa sijoitusta, kuin luonnon tilan parantaminen.

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa 9.11.2022.