Liian hyvä metsälakikohteeksi?

Vuonna 1997 voimaan tulleeseen nykymuotoiseen metsälakiin tehtiin muutoksia kuusi vuotta sitten. Muutosten tavoitteena oli muun muassa lisätä metsänomistajan valinnanvapautta, parantaa metsätalouden kannattavuutta, turvata monimuotoisuutta ja metsien terveyttä. Luken johdolla tehty arviointi lain muutosten vaikutuksista valmistui pari viikko sitten.

Esimerkiksi uudistushakkuiden ikä- ja järeysvaatimusten poistolla haluttiin lisätä valinnanvapautta metsien käsittelyssä. Lainmuutoksen vaikutuksesta metsien uudistamisikä on laskenut, mutta eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus ei ole juurikaan lisääntynyt. Kyselyjen mukaan metsänomistajat ovat kiinnostuneita jatkuvasta kasvatuksesta. On syytä varmistaa, että heille tästä mahdollisuudesta kerrotaan ja he saavat siihen riittävästi neuvontaa, nyt kun laki ei enää ole esteenä.

Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta merkittävin vaikutus on ollut metsälain 10. pykälällä. Pykälä määrittelee erityisen tärkeät elinympäristöt, joissa metsänkäsittelyä on rajoitettu luontoarvojen säilyttämisen varmistamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi purot ja pienet lammet ympäristöineen, rehevät korvet ja lehtolaikut, jyrkänteet ympäristöineen, kivikot ja louhikot.

Kymppipykälään tehtiin muutos, jonka mukaan arvokkaiden kohteiden tulee olla pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä. Tämä on johtanut siihen, että metsälakikohteista on poistettu 27 000 hehtaarin verran kohteita, joita ei pidetä pienialaisina. Eli jos arvokas elinympäristö on liian iso, se on menettänyt lainsuojan. Monimuotoisuuden kannalta tilanne on eriskummallinen. Suurempi kohde kun luonnollisesti varmistaa paremmin luonnonkirjon säilymisen.

Lakia tehtäessä vakuuteltiin, ettei ole tarkoitus supistaa metsälain kymppipykälän kohteiden määrää tai pinta-alaa. Toisin on käynyt. Muutos on poistanut lainsuojan merkittävältä määrältä arvokkaita metsäelinympäristöjä. Poistuneiden kohteiden pinta-ala vastaa suuruudeltaan vuosien 2012-2018 aikana Metso-ohjelman kautta suojeltujen ja määräaikaisesti rauhoitettujen metsien määrää. Ei siis mikään pieni juttu metsäluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.

Valtaosa metsälain suojan menettäneistä kohteista luokitellaan jatkossa Metsäkeskuksen aineistoissa muuksi arvokkaaksi elinympäristöksi. Eikö tämä riitä turvaamaan niiden säilymisen? Valitettavasti tätä ei voi taata, vaikka moni metsänomistaja huomioi monimuotoisuuden metsässään. Lainsuojalla yksiselitteisesti varmistetaan arvokkaiden metsäkohteiden säilyminen tuleville sukupolville, myös riippumatta mahdollisista muutoksista metsän omistuksessa.

On myös sanottu, että valtaosa lainsuojan menettäneistä kohteista on käytännössä niin vähäpuustoisia, ettei niitä juurikaan hakata. Siksikin onkin kummallista, että nämä kohteet on poistettu kymppipykälän suojasta. Näiden joukossa on myös puustoisia kohteita kuten puronvarsia, reheviä korpia ja lehtoja, jotka voidaan nyt vapaasti hakata. Tällaiset hakkuut heikentäisivät merkittävästi metsäluonnon monimuotoisuutta varsin nopeasti.

Metsälain tavoitteena on muun muassa metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen. Arvokkaiden kohteiden merkittävä vähentyminen on selvässä ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Tämän osalta on syytä pohtia ja jatkoselvittää, miten lailla varmistetaan monimuotoisuuden turvaaminen. Tehty lakimuutos ei sitä selvästikään takaa.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnina 29.1.2020.