Kun luonto ei kiitä

Kun Sipilän hallitus syntyi, moni luonnonystävä osasi odottaa Suomen luonnolle kovia aikoja. Perussuomalaiset, Keskusta ja Kokoomus eivät ole kunnostautuneet ympäristöasioissa. Hallitusohjelmaan nimenomaisesti kirjattiin, että ympäristönsuojelua tehdään talouden ehdoilla. Sama näkyy myös hallitusohjelman luonnonsuojelukirjauksissa. Saimaannorpan suojelun puitteet luo asukkaiden suojeluhalukkuus, luonnonsuojelualueiden perustamista määrittelevät maanomistajat. Luonnonsuojelun määrärahoja leikattiin kovalla kädellä. Ainoastaan kalojen suojelua on ajateltu tehtävän suojeltavien kalojen näkökulmasta.

Hallituksella on norminpurkutalkoissaan erityinen innokkuus purkaa ympäristöön kohdistuvia normeja ja heikentää näin luonnonsuojelun tasoa. Maankäyttöä säätelevän normiston kimppuun on jo käyty. Tälläkin viikolla eduskunnassa on lähetekeskustelussa pari maankäyttöön liittyvää lakia, joissa ympäristöviranomaisten valtaa vähennettiin. Salikeskustelussa keskustan kansanedustajat (juuri muita hallituspuolueiden edustajia ei paikalla ollutkaan) muistuttivat olevansa suuria luonnonsuojelijoita ja siksi ei tarvita ympäristöviranomaisia asioista päättämään tai valvomaan. Heidän joukostaan löytyi myös niin paljon luonnon asiantuntemusta, ettei ympäristöviranomaisia tarvita edes uhanalaisia lajeja luokittelemaan. Maalaisjärjellä sekin asia on pääteltävissä.

Esimerkiksi rantarakentamisen ja rakennussuojelun osalta halutaan poikkeuslupien päätäntävalta ely-keskuksista kuntiin. Näin siitäkin huolimatta, ettei kaikista kunnista löydy alan asiantuntemusta. Tällainen tilanne johtaa esimerkiksi saman järven ympärillä olevien maanomistajien erilaiseen kohteluun kuntarajoista riippuen. Rantatontteihin tiedetään liittyvän runsaasti erilaisia intohimoja, joiden vuoksi yleinen etu, kuten ympäristönsuojelu tai luonnon virkistyskäyttömahdollisuudet, voivat helposti unohtua. Kun kuntien tekemistä rantarakentamisluvista on valitettu, peräti kaksi kolmasosaa päätöksistä on muuttunut. Sen sijaan ely-keskusten tekemistä lupapäätöksistä vain 1/11 on muuttunut valituksen myötä. On siis selvä, että tasalaatuisuus, yleisen edun turvaaminen ja yhdenvertainen kohtelu toteutuu paremmin päätösvallan ollessa elyillä.

Myös metsähallituslain käsittelyssä hallituspuolueiden todelliset ympäristöasenteet ovat paljastuneet. Lakia on valmisteltu sillä asenteella, että luontoa voitaisiin hyödyntää taloudellisesti nykyistä enemmän ja ympäristöviranomaisten asemaa heikennetään. Liiketaloudellisen johdon alaisuuteen ei haluta vain pelkästään Metsähallituksen talousmetsiä, vaan myös retkeilyalueet, vesialueet ja Ylä-Lapin luontaistalousalueet.

Osa Metsähallituksen tehtävistä on niin sanottuja julkisia hallintotehtäviä. Näitä hoitavat henkilöt ovat viranomaisia ja he kuuluvat ympäristöministeriön alaisuuteen. Tämä jako tulee perustuslaista, sillä julkista valtaa voi käyttää vain virkavastulla virkasuhteessa. Nyt näyttää siltä, että keskustalaiset ovat valmiita pyyhkimään pöytää perustuslaillakin. Metsähallituslain pitkän käsittelyprosessin kalkkiviikoilla keskusta toi maa- ja metsätalousvaliokuntaan omat muutosehdotuksensa, joiden myötä ympäristöministeriön valta halutaan poistaa ja julkiset viranomaistehtävätkin pitäisi siirtää Metsähallituksen liiketaloudellisen johdon alaisuuteen. Samalla luonnonsuojelualueetkin olisivat vain “lähtökohtaisesti” liiketaloudellisen toiminnan ulkopuolella.

Luonnonystävät ovat syystäkin olleet kauhuissaan nykyhallituksen toimista. Norminpurkuinnossaan edessä voi olla vielä roppakaupalla heikennyksiä ympäristönsuojeluun. Hallituksella on myös vaikeuksia sitoutua kansainvälisiin ympäristön tilaa parantaviin sopimuksiin. Suomi esimerkiksi jarruttelee kantaansa koskien Itämeren alueen typpipäästörajoitussopimusta. Kaikki muut maat Venäjä mukaan lukien haluavat kiristää päästöä.

Luonnonsuojelun suhteen keskustalaiset ovat jo keksineet, kuinka saadaan näyttämään tilanne paremmalta ilman, että tarvitsee tehdä mitään. Luonnonsuojelualueiden pinta-aloihin halutaan laskea kaikki sellaisetkin alueet, jotka on nyt muiden lakien perusteella suojeltuna. Tällaisia ovat esimerkiksi metsälain mukaan taloustoiminnan ulkopuolelle jätettävät purojen varret tai lehtolaikut sekä yksityisten määräaikaiset suojelualueet. Mikäpä siinä, voidaanhan ne laskea. Mutta vaikka niillä saadaan lukuja paperilla kasvatettua, niin yhtään uutta aaria se ei suojelun piiriin tuo nykytilaan verrattuna.