Krista Mikkonen: Rikoksiin ei voi vastata oman käden oikeudella

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen kommentoi uutisia Oulun ja Helsingin raiskausepäilyihin liittyen.

 

”Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on hirvittävää ja tuomittavaa. Silti rikoksiin ei voi vastata ottamalla oikeus omiin käsiin eikä kohdistamalla vihaa sivullisiin. Se on yhtä lailla rikollista ja tuomittavaa.”

 

Mikkonen pitää hyvänä, että ryhmäjohtajat on kutsuttu koolle keskustelemaan seksuaalirikollisuutta koskevan lainsäädännön tiukentamisesta. Mikkonen kommentoi uutisia pidemmin Facebook-sivullaan.

 

”Raiskaus on aina rikos. Erityisen törkeää ja vastenmielistä se on lapsiin ja nuoriin kohdistuessaan. Viime päivien raiskausuutiset Oulusta ovat karmivia ja tuomittavia. Tapaukset on tutkittava ja tekijät on saatettava vastuuseen teoistaan.

 

Oulun tapaukset ovat saaneet aikaan sinänsä tervetulleen keskustelun liittyen naisten ja tyttöjen kohtaamaan seksuaaliseen väkivaltaan. Keskustelua ei pidä käyttää ulkomaalaisvihan lietsontaan, sillä seksuaalinen väkivalta ei ole Suomessa mikään uusi asia, vaan se on aina ollut valitettavan yleistä. Viime vuosina on raportoitu päivittäin keskimäärin 8 seksuaalirikosta, näistä 3 kohdistuu alaikäisiin. Lisäksi moni tapaus jää ilmoittamatta.

 

Riippumatta raiskaajan taustasta on siihen aina puututtava. Siltäkään ei voi ummistaa silmiään, että jotkut ulkomaalaisryhmät ovat seksuaalirikostilastoissa yliedustettuina. Tämä ei tee ketään ulkomaalaista lähtökohtaisesti syylliseksi, kollektiivista syyllisyyttä ei ole. Se kuitenkin kertoo kotouttamisen epäonnistumisesta, sitä on tehostettava ja nopeuttava.

 

Poliisilla on oltava riittävät resurssit tutkia tapauksia. Seksuaalirikosten rangaistuksia pitää kiristää – tällä hetkellä eduskunnassa käsitellään lakia lapsiin kohdistuvista seksiaalirikoksista, sen minimirangaistuksia pitää korottaa. Raiskauksen määrittelyyn pitää lisätä suostumuksen puute, sillä jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.

 

Nettisaalistus eli groomaus on uhrien houkuttelua netin kautta, mikä on hyvin yleistä tänä päivänä. Netin turvallisuutta on parannettava. Se tarkoittaa lisää resursseja nettipoliisille, lisää ohjausta nettiturvallisuudesta lapsille ja nuorille, matalan kynnyksen paikkoja, josta saa apua ja jonne voi ilmoittaa häirinnästä. Myös vanhemmat tarvitsevat oppia siitä, mitä netissä tapahtuu ja missä omat lapset siellä kulkee.

 

Tärkeää on huolehtia, että seksuaalirikosten uhrit saavat tarvitsemansa avun. Avun tarve voi tulla vasta vuosien jälkeen, sitä tulee olla tarjolla silloinkin. Sillä joskus lapsena tapahtunut seksuaalinen häirintä voi tulla pintaan vasta oman aikuisuuden myötä.”