Kansanedustajan toinen viikko

Kulunut viikko on ollut melkoista haipakkaa ja uuden opettelua. Onneksi olin facebookissa kirjannut päivän tapahtumat ylös, sillä muutoin en olisi varmastikaan enää muistanut niitä tähän viikkokoosteeseen.

Maanantai

Lähdin Helsinkiin jo 5.55 lentokoneella. Olinkin eduskuntatalossa hyvissä ajoin ja ehdin jo ennen 9.30 alkavaa tervetuliaisluentoa hoitamaan monta juttua. Pikkuparlamenttiin oli koottu edustajille erilaisia toimintapisteitä, joissa saattoi hoitaa työn alkuun liittyviä virallisia asioita. Ensin kävin kuvattavana. Kuvauspisteellä otettiin viralliset kuvat eduskunnan käyttöön: sekä hymyilevä kokokuva, että virallinen vakavailmeinen passikuva.

Kuvauksen jälkeen noudin kansanedustajan valtakirjani. Olin ensimmäinen Savo-Karjalan edustajista, joka sen haki. Muilla aamutuimaan suorittamilla toimintarasteilla oli tehtävänä mm. nimikirjoitusnäytteen anto, henkilötietolomakkeiden palautus, taksikortin ja Matkahuollon korttien vastaanotto sekä kulkuluvan kuittaus.

Seuraavaksi lähdin etsimään työhuonettani, joka sijaitsi aivan toisella reunalla, eli eduskuntatalon B-siivessä. Remontin vuoksi reitti oli sokkeloinen. Opasteita oli kyllä matkalla runsaasti, mutta silti välillä meinasi usko loppua. Noin puolivälissä avukseni lähti turvallisuuspalvelun henkilö, joka saattoi loppumatkan. Ja niinpä löysin työhuoneeni 109B, joka aiemmin kuului Tuija Braxille.

Huoneeseen tutustuminen jäi vähäiseksi, sillä seuraavaksi oli suunnistettava täysistuntosalina toimivaan Sibelius-Akatemian konserttisaliin. Se on aivan eduskuntatalon kyljessä ja kulku sinne onnistuu sisäkautta. Salissa saimme kuulla perehdytysluentoja, jotka aloitti eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen. Hän toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi eduskunnan roolista. Tämän jälkeen oli luentoja julkisuudesta, toimimisesta väistötiloissa sekä eduskuntatyön käynnistymisestä.

Luentojen jälkeen kävin syömässä pikkuparlamentin kuppilassa. Lounasvalikoima oli runsas. Tarjolla oli keitto sekä kolme muuta lounasvaihtoehtoa. Lisäksi oli salaattipöytä ja sen lisäksi myös lounassalaatti. Lounaan hinta oli noin 8 euroa.

Ruoan jälkeen jatkoin toimintarastien kiertämistä. Tietotekniikkarasti oli vielä käymättä. Sieltä sain itselleni tunnukset sekä läppärin. Liittymiä, puhelinta ja tablettia en ehtinyt jonottamaan, sillä kello 13 oli Savo-Karjalan edustajien valtakirjojen tarkastus. Sinne kuljimme vaalipiireittäin aakkosjärjestyksessä. Yksi kerrallaan näytimme tiskillä aamulla meille jaetun valtakirjan sekä henkilöllisyystodistuksen. Kaipa meidät jonnekin kirjojen kansiin siinä kohdin merkattiin.

Savon Sanomien kuvaaja halusi tämän jälkeen ottaa yhteiskuvan vaalipiirin edustajista. Kuvauksen jatkuivat yksittäisillä kuvilla ja vielä STT pyysi omaan huoneeseensa, missä he ottivat omaan arkistoonsa kuvat.  Tämän jälkeen tietotekniikkarastilla jono oli edelleen niin pitkä, että katsoin parhaaksi käydä kahvilla ja lähteä työhuoneen kautta kohti lentokenttää. Illaksi oli näet tultava Joensuuhun, koska meillä oli valtuuston kokous.

Valtuustossa kaupunki kukitti kaikki valtuuston jäsenet, jotka olivat olleet eduskuntavaaleissa ehdokkaina. Kaikkiaan meitä oli 12. Kokouksessa puhutti eniten Penttilänrannan tonttisopimus, jossa oli kilpailutuksen yhteydessä vaadittu puurunkoisen kerrostalon rakentamista. Urakoitsija halusi nyt lipsua tästä ja anoi kevennystä sopimusehtoihin. Tämä kohta puhutti valtuustoa lähes tunnin ja lopulta Vihreiden esityksestä äänestettiin siitä, että puurakentamista vaativaa ehtoa ei muutettaisi. Hävisimme kuitenkin äänestyksen äänin 23-34 (2 tyhjää) ja ehtoa lievennettiin.

 

Tiistai

Takaisin Helsinkiin lähdin aamujunalla ja menin suoraan eduskuntaryhmän kokoukseen. Teimme päätöksen siitä, mikä on prioriteettilistamme valiokuntien puheenjohtaja- ja varapuheenjohtajapaikoista. Jaon mukaan meille on tulossa yksi pj. ja yksi vpj., ja saamme valita kymmenentenä kuudestatoista vaihtoehdosta. Osa haluamistamme paikoista olisi siis todennäköisesti jo siinä kohtaa huudettu, joten mietimme erilaisia vaihtoehtoja sen suhteen, mitkä paikat mahdollisesti olisivat jäljellä.

Kello 12 alkoi ensimmäinen täysistunto. Istuimme salissa aakkosjärjesteyksessä, minun paikkani oli edustaja Pirkko Mattilan (ps) ja Silvia Modigin (vas) välissä. Istuimme noin seitsemännellä rivillä, mistä näki ja kuuli ihan hyvin, toisin kun salin perältä. Nimenhuuto tehtiin perinteiseen malliin suullisesti. Puheenjohtajana toimi eduskunnan iältään vanhin edustaja Pertti Salolainen siihen saakka, kun puhemiehistön vaali oli käyty.

Puhemiehistöstä äänestettiin lippuäänestyksellä aakkosjärjestyksessä. Rivissä menimme siis viemään lippuja äänestysmaljaan. Ensin äänestettiin puhemiehestä, sitten 1. varapuhemiehestä ja sitten 2. varapuhemiehestä. Välillä ääntenlaskijat laskivat äänet ja useimmat edustajat hävisivät sillä aikaa pois salista, minne summerilla kutsuttiin takaisin, kun ääntenlasku oli suoritettu.

Äänestys ei ollut erityisen jännittävä. Puhemiehistön paikat oli jaettu ryhmille suuruusjärjestyksen mukaisesti: keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus. Kukin puolue ehdotti tässä vaiheessa tehtävään puheenjohtajaansa. Näin valituksi tulivat Sipilä, Soini ja Zyskowich. Tulos oli tämän mukainen. Jännin paikka edustajien keskuudessa oli lienee se, osasiko kirjoittaa Zyskowichin nimen oikein. Onneksi ryhmäkokouksessa tästä olimme saaneet ohjeet – ja näytti moni muukin tarkistavan oikeinkirjoituksen paperilta tai puhelimesta.

Täysistunnon jälkeen menin Pikkuparlamentin kansalaisinfoon vastaanottamaan Kontiolahden yläkoulun oppilaskunnan hallituksen. He olivat sopineet vierailusta eduskuntaan jo hyvissä ajoin, mutta pahaksi onnekseen heidän isäntänsä ei onnistunut uusimaan valtakirjaansa. Niinpä opettaja otti minuun yhteyttä ja kysyi, voisinko minä emännöidä tilaisuutta. Ja sehän sopi kyllä. Katsoimme filminpätkän eduskunnan toiminnasta ja sen jälkeen kerroin omia tuntojani päätöksenteosta. Vaikka omakohtainen kokemus kansanedustajan työstä ei ollut viikkoa pidempi, olen toki puolueen varapuheenjohtajana seurannut tiiviisti niin hallitus- kun eduskuntatyötä neljän vuoden ajan. Oppilaat myös kyselivät innokkaasti sekä eduskuntatyöhön, vaaleihin että kunnallispolitiikkaan liittyen monenmoisia asioita, niin käytäntöön liittyviä kuin mielipiteitäni.

Vierailuryhmän jälkeen sain vihdoin jonotettua itselleni puhelimen ja tabletin. Löysin myös työhuoneeni läheltä nimelläni olevan kirjepostilaatikon, jossa olikin runsaasti sekä onnittelu- että lobbauspostia. Avasin myös ensimmäistä kertaa eduskunta.fi –osoitteeni, joka niin ikään pursui samanmoista postia. Pitkään en tälläkään kertaa ehtinyt huoneessani olla, sillä 17.30 pidimme ryhmäkokouksen. Siellä kävimme läpi Sipilän puolueille antamat 15 kysymystä ja evästimme ryhmän poliittisia sihteereitä vastausten kirjoittamisessa. Saimme myös kuulla, että olimme saaneet puheenjohtajuuden ympäristövaliokuntaan ja varapuheenjohtajuuden työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtajuuden.

Ryhmäkokouksen jälkeen palasin työhuoneelleni purkamaan sähköpostitulvaa. Välillä tutkin kuvahaun avulla, miten seuraavan päivän valtiopäivien avajaisiin on korrektia pukeutua. Pukukoodiksi oli annettu tumma puku ja ryhmän pääsihteerin tarkempi evästys kuului: pukeudu kuin hautajaisiin. Mutta edelleen pohdin, pitääkö kirkossa olla tumma päällystakki ja onko avajaisissa sukkahousujen oltava mustat.

Lopulta maltoin sulkea koneen ja lähdin tätini luokse nukkumaan. Tajusin samalla, että maakuntaedustajien työpäivät voivat venyä helposti, koska iltaisin ei ole kiire perheen luo.

 

Keskiviikko

Juhlallinen päivä eduskunnassa. Kaikki olivat tosiaankin pukeutuneet tummaan. Aloitimme ryhmäkokouksella klo 10 ja hioimme vastauksia Sipilän kysymyksiin.

Bussikuljetus Tuomiokirkolle lähti 11.25 eduskunnan vierestä. Olin lainannut tädiltä tumman takin ja sukkahousutkin olivat mustat. Bussit ajoivat kirkolle muun liikenteen ollessa pysäytetty. Busseista edustajat kulkivat kulkueessa kirkkoon, jossa meille oli varattu omat penkkirivimme. Presidenttipari saapui kirkkoon viimeisenä, jolloin kirkkokansa nousi seisomaan.

Jumalanpalvelus oli juhlallinen, ekumeeninen ja kaksikielinen. Puhemies Sipilä luki päivän tekstin. Piispa Tapio Luoma saarnasi. Hän muistutti saarnassa päättäjiä toivon ylläpitämisestä ja siitä, kuinka tärkeä on kyky nähdä kokonaiskuva päätöksiä tehdessä.

Kirkolta menimme bussikuljetuksella Finlandia-taloon. Siellä istuimme ennakkoon saamamme pääsylipun osoittamalla paikalla, mikä oli edustajien aakkosjärjestys. Salissa oli jonkun verran myös muita vieraita, eduskunnan ja ryhmien henkilökuntaa, entisiä kansanedustajia ja puhemiehiä sekä muita kutsuvieraita. Kovin täynnä sali ei kuitenkaan ollut.

Lavalla oli kolme Suomen lippua ja pöytä, jonka takana oli kolme paikkaa. Ne olivat eduskunnan pääsihteerille, puhemiehelle ja presidentille. Presidentti käytti ensimmäisen puheenvuoron, jossa hän onnitteli edustajia, totesi tulevien aikojen olevan vaikeita, kertasi hallitusohjelmien muodon historiaa ja kannatti strategisten hallitusohjelmien tekoa. Hän lanseerasi myös uussanan ”muutosmyötärinta”.

Sitten Sipilä vastasi Niinistölle. Hän niin ikään korosti tulevien aikojen haasteellisuutta, mikä vaatii poikkeuksellisen suurta yhteen hiileen puhaltamista. Lisäksi hän kannusti uutta eduskuntaa ratkaisukeskeisyyteen ja kokeiluihin. Sipilä myös puhui vahvasti suvaitsevaisuuden puolesta ja toivoi, ettei ihmisten eikä alueiden välille luoda vastakkainasettelua. Hän päätti puheensa Leinon runon säkeeseen ”Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.”

Tämän jälkeen oli kahvit. Ja koska en ollut aamiaisen jälkeen ehtinyt syödä enkä aamulla ollut juonut kahvia, niin ne tulivat todella tarpeeseen. Tarjolla oli maistuvia pikkusuolaisia sekä makeita paloja. Siinä sitten kuljeskeltiin, jutusteltiin, esittäydyttiin ja ihmeteltiin aikansa.  Sitten suuntasin työhuoneelle ja sain edustajakollegan mukaani syömään.

Illalla oli vielä vuorossa Kansallisbaletin Kesäyön unelma. Sinne oli kutsuttu edustajat puolisoineen, mutta valitettavasti oma puolisoni ei päässyt paikalle. Esitys oli varsin taidokas, moderni ja viihdyttävä.

Torstai

Vappuaatto meni kokoustäyteisesti. Jo klo 8 kokoontui eduskuntaryhmä, joka kävi vielä kertaalleen läpi Sipilälle annettavat vastaukset. Tämän jälkeen eduskuntaryhmä ja puolueen valtuuskunta käsitteli vastaukset klo 10 alkavassa yhteiskokouksessaan.

Valtuuskuntalaisilta tuli runsaasti muutosesityksiä pohjaesitykseen. Käsittelimme paperia kolme tuntia ja äänestimme moneen kertaan. Lopulta saimme vastaukset valmiiksi ja ne saatiin Sipilälle hänen asettamaansa deadlineen klo 14 mennessä.

Itselleni jäi pari tuntia aikaa ennen junanlähtöä. Siinä ehdin sopivasti tavata veljeäni, joka oli tulossa Helsinkiin vappua viettämään. Hyppäsin sitten kolmen junaan Joensuuta kohti. Kouvolassa poikkesin asemalaiturilla sen verran, että sain isältäni kassillisen äidin leipomia herkkuja vapputuomiseksi.

Kotona odotti kuohujuoma laseissa, sauna ja poikien siivoama koti. Minulle kerrottiin talon uusista säännöistä. Pojat siivoavat viikoittain talon vessaa lukuun ottamatta. Se on jätetty minulle, jotta kansanedustaja pysyy nöyränä.

Perjantai

Lähdimme aamusella kohti Kuopion toria, jossa pidin vappupuheen. Kuningasideani kirjoittaa puhe automatkalla valmiiksi ei toiminut. Koneista loppuivat akut ja oli pysähdyttävä huoltoasemalle akkujen lataamiseen sekä kirjoitushommiin. Myöskään auton tupakansytyttimisestä virtaa ottava laturi ei toiminut, joten Kuopion torilla ensimmäinen tehtävä oli löytää virtapistoke.

Teknisestä haasteista viisastuneena ensi kerralla on paras turvautua paperiversioon. No, puheen sain pidettyä, vaikka lisäjännitystä se aiheuttikin. Puheessani kerroin, millaiseen hallitukseen vihreät on valmis osallistumaan.

Kuopion tori oli aurinkoinen ja ihmisvilinää riitti. Moni tuli onnittelemaan ja jututtamaan uutta vihreää kansanedustajaa. Puheen alussa totesinkin, että haluan olla koko vaalipiirin kansanedustaja, niin joensuulaisten, kuopiolaisten kuin koko Savo-Karjalan vaalipiirin.

 

Lauantai

Lauantai oli shoppailupäivä. Kansanedustajan työhön liittyen hankin itselleni siistiä päälle pantavaa ja joitain koruja. Taisin jo käyttää ensimmäisen kuukauden kulukorvaukset kokonaan, mutta tulipa samalla tuettua paikallistaloutta. Muutamat korvikset, pari kaulakorua, kolme tunikaa, kaksi neuletakkia, yhdet housut ja käsilaukku olivat ostospäivän ”saalis”. Mutta rankkaa se oli ja olo aivan tööt, tottumaton kun olen. Biologi ostoksilla…

Lauantaina en muita töitä tehnytkään, tietoisesti pidin koneen suljettuna.

Sunnuntai

Sunnuntaina avasin koneen. Maksoin vaalikampanjan laskuja ja päivitin kampanjan kirjanpitoa.

Iltapäivällä Savo-Karjalan piirikokous jatkoi puoluekokoukseen valmistautumista. Piirikokous oli varautunut vaalien jälkeen täydentämään ehdokaslistaa puolueen eri luottamustoimiin. Muutama ehdokas olikin tullut lisää ja näitä käsittelimme, samoin kuin piirin prioriteettijärjestystä eri toimiin, joihin haki useampi ehdokas.

Iltasella aloitin perkaamaan minulle saapuneita avustajahakemuksia. Ensi viikolla yritän saada avustaja-asiaa eteenpäin, sillä apua mm. kalenterin ja sähköpostin hallintaan jo tarvitsisi!

 

Viikko lukuina

26 kutsua (lobbaus)tilaisuuksiin

4 taksimatkaa

8 kokousta