Ilmastonmuutos haastaa pelastajia

Paahtavat lämpöaallot, rankkasateet, tulvat, myrskyt ja metsäpalot. Ilmastokriisiä pahimmillaan. Vielä 1970-luvulla erilaisia luonnonkatastrofeja tapahtui maailmanlaajuisesti noin 90 vuodessa. Nyt vuosittainen keskiarvo on moninkertainen, esimerkiksi vuonna 2019 niitä oli 409. Syksyllä 2020 Atlantilla myrskysi niin useasti, että meteorologeilta loppuivat aakkoset kesken myrskyjä nimetessä. Näin on tapahtunut vain kerran aikaisemmin, vuonna 2005.

Myrskyjä ja rajuilmoja on myös Suomessa. Muistatte varmaan Maurin, Tapanin, Astan ja Päivön? Viimeksi viime viikonloppuna Valtteri riepotteli osassa maata. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat siis jo nyt. Emme enää pysty estämään kaikkia ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia, vaan meidän on opittava varautumaan niihin.

Ilmastokriisi haastaa erityisesti pelastajia. Sään ääri-ilmiöt lisäävät pelastustoimen tehtäviä ja sitovat henkilöstöä, kun tulvat, metsäpalot ja ukkosmyrskyt yleistyvät. Tämä on huomioitava muun muassa kalustohankinnoissa ja samalla on varauduttava nopeasti kehittyvään tehtäväruuhkaan.

Vaikka sateiden ennustetaan lisääntyvän, on ilmaston lämpenemiseen arvioitu kuuluvan erityisesti alkukesän poikkeuksellinen kuivuus. Samanaikaisten maastopalojen riski voi kasvaa, ja palot leviävät helpommin. Sammuttamista vaikeuttaa, jos sammutusveden saatavuus maastossa heikkenee.

Kesäajan riskeihin kuuluvat myös lisääntyvät trombit, syöksyvirtaukset, salamointi ja rankkasateet. Rajuilma voi aiheuttaa pelastustoimelle satoja hälytystehtäviä lyhyessä ajassa. Tällöin on selvää, että kaikki eivät voi saada kiireellisesti apua ainakaan samanaikaisesti. Omatoiminen varautuminen liittyykin keskeisesti poikkeuksellisiin sääilmiöihin vastaamiseen.

Sen paremmin ilmastokriisi kuin sen aiheuttamat luonnonkatastrofitkaan eivät kunnioita maiden rajoja. Jotta voimme tehokkaasti ehkäistä, valmistautua ja reagoida lisääntyviin äärimmäisiin sääilmiöihin, tarvitaan yhteistyötä niin EU:n, YK:n, Pohjoismaiden kuin muidenkin naapurimaiden kanssa.

EU:n pelastuspalvelumekanismi on yksi suomalaisten pelastajien tärkeimmistä kansainvälisen avunannon välineistä. Se on perustettu parantamaan ja tehostamaan Euroopan maiden yhteistyötä ja helpottamaan koordinointia pelastuspalvelun alalla luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisyssä, varautumisessa ja avustustoiminnassa.

Rajat ylittävää pelastuspalvelumekanismia on vuodesta 2001 lähtien käytetty yli 420 kertaa. Se on ollut mukana muun muassa auttamassa trooppisen hirmumyrsky Idain uhreja Mosambikissa, maanjäristysalueella Kroatiassa sekä metsäpalojen sammutustöissä eri puolilla Eurooppaa.

Varautuminen kuuluu meille kaikille oli kyseessä iso tai pieni häiriö, joka koettelee äkillisesti kriisinsietokykyä. Myrsky voi katkaista sähköt, vesi voi olla poikki tai ulos ei ole menemistä. Kodeissa tulisikin varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta häiriötilanteen sattuessa.

Sisäministeriö haluaa muistuttaa varautumisen tärkeydestä. Järjestämme yhdessä pelastusalan toimijoiden kanssa 7.2. varautumisen kansallisen teemapäivän. Päivästä on tarkoitus tehdä jatkossa vuosittainen muistutus varautumisen tärkeydestä. Tavoitteena on, että me kaikki olisimme varautuneet selviämään erilaisissa häiriötilanteissa 72 tunnin ajan. Joko sinä olet?

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa 2.2.2022.