Ilmastokeskustelun Kiina-kortilta putoamassa pohja

Ilmastoministerinä törmään usein väitteeseen, ettei Suomen ilmastotoimilla ole mitään väliä, vaan katse on käännettävä suuriin talouksiin kuten Kiinaan ja Yhdysvaltoihin.

Elämme yhteisellä maapallolla ja käytössämme on vain yksi ilmakehä. Jokaisen on siis tehtävä oma osuutensa ilmastopäästöjen vähentämisessä, vastuuta ei voi sysätä muille. Kaikilta mailta tarvitaan sekä toimia kotimaassaan että aktiivista vaikuttamista kansainvälisesti.

Ilahduttavaa on, että kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on viimeisen vuoden aikana koronasta huolimatta kuulunut monia rohkaisevia viestejä. Viimeisimpänä Yhdysvaltojen aktivoituminen. Toiseksi suurimpana maailmantaloutena – ja ilmastopäästöjen aiheuttajana – Yhdysvaltojen paluu kansainvälisen ilmastopolitiikan eturintamaan on tärkeää.

Yhdysvallat haluaa aktiiviseen rooliin kansainvälisen ilmastopolitiikan veturiksi. Tästä osoituksena on presidentti Bidenin viimeviikkoinen ilmastokokous, johon oli kutsuttu erityisesti suuria talousmaita, joilta odotettiin uusia tiukempia sitoumuksia.

Biden itse ilmoitti maansa tavoittelevan ilmastopäästöjen puolittamista vuoteen 2030 mennessä. Suomi oli kutsuttu mukaan ilmastolähettiläs John Kerryn vetämään keskusteluun.

Puheenvuorossani painotin elvytyksen kohdentamista vauhdittamaan vihreää siirtymää. Myös Yhdysvaltojen koronaelvytyksessä iso paino on fossiilisista irtipääsemisessä.

Ilmastokeskustelussa herkästi pelattavalta Kiina-kortilta on pian putoamassa pohja. Kiina ilmoitti jo viime syksynä tavoittelevansa ilmastoneutraaliutta vuonna 2060. Nyt odotetaan, aikooko Kiina kiristää tavoitteitaan ennen loppuvuoden Glasgow’n ilmastohuippukokousta.

Kiina on maapallon suurin fossiilisten päästöjen tuottaja. Muutosta on kuitenkin ilmassa, sillä myös puhtaan aurinko- ja tuulienergian tuottajana Kiina on maailman ykkönen.

Kolmanneksi suurin ilmastopäästöjen aiheuttaja on EU. Niin ikään tältä suunnalta saimme viime viikolla rohkaisevia uutisia, kun EU päätti uudesta ilmastolaista. Lakiin kirjattiin sekä ilmastoneutraalius vuonna 2050 että vähintään 55 prosentin päästövähennys vuonna 2030.

Paraikaa EU:n muuta ilmasto lainsäädäntöä päivitetään vastaamaan uusia aiempaa tiukempia tavoitteita. Suomi on painottanut, että tavoiteet tulee nähdä vähimmäistasona, niihin tulee päästä ennen kaikkea fossiilisia päästöjä vähentämällä ja keinona tulee käyttää erityisesti päästökaupan vahvistamista.

Viime kuukausien aikana uutisia uusista, aiempaa tiukemmista ilmastotavoitteista on kuultu kolmen suurimman talousalueen lisäksi ympäri maailmaa muun muassa Etelä-Afrikasta, Japanista, Kanadasta, Etelä-Koreasta ja Iso-Britanniasta. Nykyiset lupaukset eivät kuitenkaan vielä yllä siihen, että saavutamme Pariisin sopimuksen tavoitteet. Siksi tahtia on edelleen kiristettävä ja katse kääntyy erityisesti G20-maiden suuntaan.

Hyvätkään lupaukset eivät auta, jos toimeenpano jää puolitiehen. Toimia kirittää se, että erityisesti yksityinen, mutta myös julkinen raha suuntautuu nyt vahvasti vähähiilisten ratkaistujen edistämiseen kaikkialla maailmassa. Vihreille ratkaisuille on valtava kysyntä. Tässä myös suomalaisella yritysmaailmalla niiden tarjoajana on merkittävä mahdollisuus, jota ei pidä hukata.

Kotimainen edistyksellinen ilmastopolitiikka on avainroolissa kirittämässä yrityksiämme ilmastoratkaisujen kehittämisessä. Sen pohjalta yritystemme on entistä helpompi ponnistaa vientimarkkinoille.

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnina 28.4.2021.