Ilmainen varhaiskasvatus maksaa itsensä takaisin työpaikkoina

Maksuton varhaiskasvatus on viime aikoina noussut keskusteluun, kun puolueet ovat tehneet omia esityksiään perhevapaiden uudistamisesta. Meidän Vihreiden ehdotuksessa kaikille lapsille tarjottaisiin neljä tuntia ilmaista varhaiskasvatusta päivässä. Se pienentäisi päivähoitomaksut noin puoleen nykyisestä.

 

Hoitomaksujen pieneneminen lisää tasa-arvoa ja parantaa erityisesti äitien mahdollisuuksia osallistua työelämään.

 

Työn vastaanottaminen muuttuu myös kannattavammaksi, kun lisääntyneet tulot eivät kulu lapsen päivähoitomaksuihin. Nyt erityisesti perhevapaalta matalapalkkaiseen työpaikkaan siirtyvien äitien palkasta iso osa hupenee päivähoitomaksuihin, kun lapsi siirtyy kotihoidosta päivähoitoon.

 

Tutkimusten mukaan maksujen alentaminen on yksi tehokkaimmista keinoista purkaa työn vastaanottamiseen liittyviä kannustinloukkuja. Eduskunnan tietopalvelun laskentojen mukaan maksuton varhaiskasvatus alentaisi työllistymisen veroastetta noin 4 prosenttiyksikköä. Harvalla yksittäisellä keinolla saadaan yhtä suurta vaikutusta.

 

Silti hallituspuolueet keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset eivät ole halunneet myöntää, että tasa-arvon lisääminen päivähoidossa on myös hyvää työllisyyspolitiikkaa. Hallituspuolueet ovat rajanneet lasten oikeutta päivähoitoon niin eduskunnassa kuin kunnissa. Me haluamme tehdä päinvastoin.

 

Siirtymä maksuttomaan varhaiskasvatukseen voidaan tehdä ikäluokka kerrallaan, aloittaen viisivuotiaista. Liperi on juuri päättänyt tällaisen kokeilun aloittamisesta. Muiden pohjoiskarjalaisten kuntien tulisi ottaa tästä mallia.

 

Työllisyysasteen nousuun ei ole yhtä ihmelääkettä, vaan tarvitaan monia eri keinoja. Asiantuntijoiden mielestä yksi tehokkaimmista on päivähoitomaksujen alentaminen. Olisiko aika kokeilla?

 

Krista Mikkonen
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kuntavaaliehdokas (vihr.)

Hannele Autti
Kaupunginvaltuutettu, kuntavaaliehdokas (vihr.)

Laura Kinnunen
Freelancer taiteilija, medianomi (AMK), kuntavaaliehdokas (vihr.)

 

Kirjoitus on julkaistu Karjalaisessa 24.3.2017