Heinäveden kaivoshanke on aito uhka

Karjalainen piti pääkirjoituksessaan (20.7.) vastuuttomana uhkakuvien lietsontaa. Vastuuttomampana pidän pääkirjoituksen naiivia kuvaa Heinäveden grafiittikaivoshankkeesta.

 

Suomen kaivoslainsäädäntö on löperö, jopa Keniassa on tiukempi. Lainsäädäntömme suorastaan yllyttää mineraalivarojen ryöstökäyttöön. Meiltä puuttuu kaivosvero eikä yhtiöiltä vaadita käyttöoikeuskorvauksia. Minkä tahansa alueen voi varata malminetsintään ilman maanomistajan lupaa.

 

Heinäveden avolouhoksen ympäristöhaitat olisivat aivan eri luokkaa kuin pääkirjoituksen mainitsemien Ilomantsin ja Polvijärven tunnelikaivosten.Kaivos ja rikastamo sijaitsisivat vesistöjen yläpäässä. Jätevedet laskettaisiin suoraan Heinäveden reitille. Puhdistamisesta huolimatta jätevedet sisältävät aina kemikaalijäämiä ja päästöjä, joita irtoaa kallioperästä louhinnan yhteydessä.

 

Kaivos on merkittävä riski alueen puhtaille ja kirkkaille vesille Karviosta ja Kermajärvestä aina Koloveden kansallispuistoon ja koko Saimaalle. Pölyhaitta ulottuu kilometrien laajuudelle.

 

Kaivosteollisuutta tarvitaan, mutta sille ei pidä uhrata mitä tahansa. Jokaisella kaivoksella on haittavaikutuksia, joita tulee punnita hyötyihin. Kaivosten työllisyysvaikutukset ovat väliaikaisia. Yhtiöiden voimakkaan verosuunnittelun takia verotulot ovat vähäisiä.

 

Käytäntö on osoittanut, että jälkihoito kaatuu usein veronmaksajien niskaan. Verovaroin maksetaan myös kaivosten vaatima infra.

 

Heinäveden grafiittikaivoksen hyödyt jäävät haittoja pienemmiksi jo yksin matkailuhaitan vuoksi. Lisäksi riskit ainutlaatuiselle järvialueelle – sen virkistyskäytölle, kalastukselle ja koko luonnolle saimaannorppineen ja järvilohineen – ovat niin suuret, ettei niitä kannata ottaa.

 

Heinäveden reitti on noussut uutisiin Suomen unohdettuna matkailuaarteena. Lintulan ja Valamon luostarit, reitit kanavineen ja järviluonto mökkeineen kiinnostavat kansainvälisestikin.

 

Järviluonnosta on Lakeland-brändillä kasvamassa Lapin veroinen matkailukohde. Tätä ei pidä riskeerata lyhytaikaiselle kaivokselle. Sen sijaan brändiä tulee vahvistaa vapauttamalla Palokin kosket.

 

Näin syntyisi eteläisen Suomen pisin koskialue, kalastusmatkailun helmi.

 

Krista Mikkonen
kansanedustaja (vihr.)
Joensuu

 

Kirjoitus on julkaistu Karjalaisessa 25.7.2018