Aapinen vai matikan kirjat koko vuodeksi?

Pitäisikö sinusta ekaluokkalaisella olla Aapinen ja syksyn matikankirja? Vai olisiko sittenkin parempi hankkia matikankirjat sekä syksyksi että kevääksi ja unohtaa Aapinen? Tai jos Aapisen lisäksi hankkisi matikankirjan vain kevätlukukaudeksi? Uskokaa tai älkää, mutta näitä kysymyksiä Joensuun koulujen rehtorit tällä hetkellä pähkäilevät. Koulukirjojen ja tarvikkeiden ostoon kun on mahdollisuus käyttää vain 70 euroa oppilasta kohden!

On selvä, että tuo raha on liian vähän. Sillä kun pitäisi ostaa kirjat, materiaalit käsityötunneille, kaikenlaiset koulutarvikkeet, erilaiset askartelumateriaalit, musiikki- ja liikuntavälineet ja kattaa monistuskulutkin. Vaikka summaa miten kääntää, vääntää ja venyttäisi, niin tulos on lohduton. Yksi harjoitus on ollut seuraavanlainen:

35 euroa/oppilas oppikirjoihin

10 euroa/oppilas  kaikkeen käsityöaskarteluun, tekstiilityön ja tekninen työn materiaaleihin ja välineisiin sekä yläkoulussa kotitalouteen

15 euroa/oppilas kaikki koulutarvikkeet sekä kuvaamataidon, liikunnan, musiikin, YLTin  materiaaleihin

10 euroa/oppilas muut hankinnat  kuten monistuskulut, toimistotarvikkeet, sähköinen materiaali  ym.

Tuota 35 euron kirjarahaa kirjojen hintoihin peilatessa voi huomata, miten epätoivoinen tilanne on. Esim. 1. luokan Aapinen maksaa 24,09e, matikan kirja syksyksi 14,55e ja kevääksi 14,55, aapisen työkirja syksyksi 11,55 ja kevääksi 11,55. Ja kun luokka-asteen kasvaessa oppiaineet lisääntyvät, niin kirjojakin pitäisi olla enemmän. Vaikka kaikki kierrätetään parhaan mukaan – ja hyvä niin, kyllä aika-ajoin on syytä lukukirjatkin uusia niiden huonon kunnon ja ennen kaikkea vanhentuneen tiedon vuoksi. Kielien tullessa mukaan, työkirjoja tarvitaan. Esim. viitosluokan historian kirja maksaa 19,90e, englannin työkirja 14,45e, fysiikka-kemian kirja 24,90e.

Eikä nuo muutkaan summat mihinkään riitä. Vai millaisia materiaaleja käsityö- ja kotitaloustunteja varten ajattelette viidellä eurolla lukukautta kohden hankittavan?

Kouluissa on myös tehty päätöksiä uimahallikäyntien peruttamisesta eikä tehdä mitään bussikuljetusta vaativia retkiä tai tutustumiskäyntejä.

Koulutarvikemäärärahan leikkauksesta päätti valtuusto viime syksynä talousarviota tehdessään. Voi kysyä, tiesikö valtuutetut, mitä kyseinen leikkaus tarkoitti? Ei varmaankaan. Ja täytyy sanoa, etten tiennyt minäkään, vaikka olin läsnä varhais- ja koulutuslautakunnan kokouksessakin, jossa säästöjä aikoinaan pohdittiin. Alkuperäisessä esityksessähän vaadittu säästö oli jopa suurempi, 60e/oppilas, mutta lautakunta esitti lopulta ”vain” 40 euron säästöä oppilasta kohti.

Se, miksi sekä lautakunta että valtuusto kuvitteli tuosta säästöstä selvittävän johtui siitä, että koko käsittelyn ajan puhuttiin koulujen oppikirja- ja tarvikemäärärahojen leikkauksesta 40 euroa/oppilas ja ilmoitettiin aiemman tason olleen 150e/oppilas. Näin määrärahaksi jäi 110e/oppilas. Nyt on kuitenkin selvinnyt, että todellisuudessa kouluilla on käytettävissä oppilaskohtaisiin hankintoihin vain 70e/oppilas. Ainakin itse koen, että minua on tässä asiassa johdettu harhaan.

Päätöksenteon aikana käytetty summa 110 euroa kun todellisuudessa sisältää myös kouluille osoitetun palvelujen ostoon tarkoitetun määrärahan, joka on oppilasta kohden noin 35e. Tämä raha kuluu sellaisiin asioihin kuin puhelinlaskut, postilaskut, pianonviritykset, kaikki korjaukset, ompelukoneiden huollot, hankinnat särkyneiden esineiden/tavaroiden tilalle, tyhy/tyky-toiminnan, matkustuskulut oppilaskuljetuksineen (esim. bussikyydit uimahalliin ym.), kaikki koulutukseen ja siihen liittyvät kulut, kulttuuripalvelut esim. museo- tai teatterivierailut, vartiointipalvelut, retket, leirikoulut, teostomaksut, pääsyliput, uimaopetuksen. Tuosta listasta on vaikea hyvällä tahdollakaan sijoittaa suurinta osaa otsakkeen ”oppikirja- ja tarvikemäärä” alle.

110 euroa opetustarvikkeisiin oppilasta kohden ei ole paljon. Sen vuoksi valtuusto totesikin päätöksessään, että ”koulujen opetustarvikeleikkaus on kertaluonteinen säästötoimenpide, joka koskee vain vuotta 2013. Tilaaja ja tuottaja käyvät keväällä 2013 neuvottelut, jossa tarkastellaan säästöjen toteutumista ja tarvittaessa tilaaja osoittaa lisää rahaa tarvikekuluihin.” Nyt on osoittautunut, että tuo valtuuston päättämä 110 euroa on todellisuudessa vain 70 euroa, mikä on täysin riittämätön asiallisen opetuksen läpiviemiseksi. Onneksi valtuusto lisäsi päätökseensä option määrärahan uudelleen harkintaan. Se on nyt tehtävä ja lisättävä rahaa tarvikekuluihin.

En viitsi edes mainita, millaisia summia verrokkikaupungeissamme on varattuna opetustarvikkeisiin. Niitä tutkaillessa kun koulutoimen itselleen laatima visio: ”Joensuussa kaikilla on ilo kasvaa ja oppia”  kuulostaa niin tavattoman kornilta.